Tämä postaus keskittyy kesälomamatkamme toiseen puolikkaaseen ja paluumatkaan takaisin kohti pohjoista.

Pari päivää Leucatessa levättyämme jatkoimme matkaa Perpignanin ohitse Andorraan. Ajelimme pieniä teitä pitkin ja ihastelimme kauniita pikkukyliä. Pyreneiden mutkaiset ja jyrkät vuoristotiet asettivat muutamia haasteita autollemme, mutta kun lomalla on, niin aikaa ja kärsivällisyyttä on normaalia enemmän mukana matkassa, eli hyvin selvittiin. Vuoristonäkymät olivat upeita ja kamera saikin olla koko ajan käden ulottuvilla, sillä joka mutkan jälkeen maisemat olivat entistä upeampia.

 

Kylpylä, Ranskan kaunein kylä.
Moligt-les-Bainsin kylpylä, Midi-Pyrenées.

 

Pyreneiden vuoristoa matkalla Ranskasta Andorraan.
Pyreneiden vuoristoa matkalla Ranskasta Andorraan.

 

Kuten valtaosa Andorran turisteista, mekin viivyimme siellä vain muutaman tunnin ostosreissulla. Maa on verovapaa, joten erityisesti alkoholia ja savukkeita hamstrataan ja niitä löytyykin hyllytolkulla kaupoista. Myös merkkivaatteet, hajuvedet ja ennen kaikkea polttoaine ovat keskivertoa halvempia. Älytöntä määrää tavaraa ei kuitenkaan saa ostaa, ja siitä pidetäänkin huolta Andorran rajalla maasta poistuttaessa. Meidätkin pysäytettiin Espanjan rajalla, mutta kauaa emme onneksemme joutuneet tulliruuhkassa seisoskelemaan.

Andorran matkaa suunnitellessa kannattaa myös muistaa, ettei maassa ole lentokenttää tai juna-asemaa. Julkisella sinne pääsee kyllä bussilla, mutta kätevin tapa on saapua autolla. Pelkästään maisemat ovat sen arvoiset, että Andorrassa kannattaa kyllä piipahtaa, jos sen lähettyvillä on!

Saavuimme illansuussa Espanjaan, ja leiriydyimme ensimmäiselle vastaantulevalle kämppärille joen varrelle. Olimme taas vähän liian myöhään liikenteessä, mutta onneksemme kämppärin omisti vanha mukava espanjalainen täti, joka meidät vielä yöksi alueelleen päästi. Emme puhuneet samaa kieltä, mutta onneksi Serranon perhettä oli aikoinaan niin tiiviisti tullut seurattua, että perusfraasit ja sanat olivat hallussa. Siihen kun lisäsi vähän ranskaa ja saksaa, ei meillä kielen suhteen mitään ongelmia ollutkaan!

 

Näissä maisemissa kelpasi leiriytyä! Andorran ja Espanjan rajalla.
Näissä maisemissa kelpasi leiriytyä! es Valls de Valira, Andorran ja Espanjan rajalla.

 

Koska olimme jo saapuneet Espanjaan asti, emme malttaneet vielä palata takaisin Ranskaan, vaan käänsimme auton nokan kohti Atlanttia ja Navarran pääkaupunkia, Pamplonaa. Espanjassa oli jo kunnon helteet, joten ilmastoimattomassa autossa hiki virtasi, eikä pieni lisätuuletin paljon ehtinyt viilentää. Matkalla Pamplonaan ohitimme pari isompaa kylää, mutta muuten maisemat olivat tasaisen karuja.

Löysimme halvan kämppärin muutaman kilometrin päästä Pamplonan keskustasta ja asetuimme sinne aloillemme seuraavaksi yöksi. Naapureiksemme sattui pari pyhiinvaeltajaa, sillä olimme sopivasti Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin varrella. Kämppäri oli rauhallinen, ja vielä vähän talvitelakalla, sillä esimerkiksi uima-allas oli vielä poissa käytöstä (huolimatta siitäkin, että lämpötilamittari huiteli kolmekymmentä!).

 

Kesälomakausi ei ollut vielä alkanut, Ezcabarten kämppäri, Espanja.
Kesälomakausi ei ollut vielä alkanut. Ezcabarten kämppäri, Espanja.

Seuraavana aamuna lähdimme varhain takaisin kohti Ranskaa ja Atlantin rannalla sijaitsevaa Cap-Ferretiä. Arcachonin lahti, jonne mekin leiriydyimme, on täynnä kämppäreitä ja kesäisin siis suosittu turistikohde. Näin toukokuun puolessa välissä seudulla oli vielä rauhallista, eivätkä siis kaikki kämppäritkään olleet vielä avanneet sesonkiaan. Me kuitenkin onnistuimme lopulta löytämään mäntypuiden keskeltä avoinna olevan kämppärin, jonka omistaja jo oli kovasti meitä rekrytoimassa kesätöihin. Kyseisellä kämppärillä oli oma ravintola, baari, kauppa ja leipomo, mutta (baaria tietenkään lukuun ottamatta) ne olivat vielä kiinni. Asukkaitakin oli vain muutama autollinen, joten rauhassa saimme leiriytyä.

 

Laskuveden aikaan Cap ferretissä.
Laskuveden aikaan Cap ferretissä.

 

Cap-Ferretistä matkamme jatkui ranskalaisen viinin mekkaan, Bordeauxiin. Tuo kaupunki on myös jo sen verran iso, että päätimme unohtaa keskustassa seikkailun ja jättää auton P+R –pysäköintiin (englannista Park and Ride) ja otimme ratikan keskustaan. Kuljeskelimme tovin keskustassa ja päätimme vielä ylittää kaupunkia halkovan Garonne-joen veneellä. Meillä ei kuitenkaan ollut vielä tietoa seuraavasta kämppäristä, joten lähdimme hyvissä ajoin ennen iltaa takaisin autolle ja etsimään yöpaikkaa Bordeaux’n liepeiltä. Emme kuitenkaan muistaneet suurkaupungin ruuhkia, joten ilta ehti jo pimenemään ja parin hudin jälkeen löysimme vihdoin myöhempään auki olevan kämppärin ja pääsimme kokkailemaan ja yöpuulle.

 

Bordeaux'n silta.
Pont de pierre, Bordeaux’n keskustaa halkova silta.

 

Mikä rakennus?
Lapset leikkitävt ja nuoriso kokoontui Bordeaux’ssa viettämään hellepäivää Place de la Bourse -rakennuksen eteen, jossa suihkuava vesi viilensi mukavasti.

 

La porte Cailhau Bordeaux'n keskustassa.
La porte Cailhau Bordeaux’n keskustassa.

 

Koska lomamme oli jo reilusti yli puolivälissä, jatkoimme Bordeaux’sta matkaa kohti pohjoista, Amiensin liepeille. Siihen kaupunkiin täytyy vielä paremmalla ajalla palata, sillä keskustassa sijaitseva Notre Damen katedraali täytyy nähdä lähempää. Leiriydyimme Bertanglesin kylään, Bertanglesin linnan takapihalle! Kämppäri oli auki jopa iltakymmeneen, ja taisi maksaakin vain kymmenisen euroa. Erittäin hyvä löytö siis!

Mielikuva Normandiasta on sen historiasta johtuen yleensä synkkä ja siellä oletetaan satavan keskimääräistä useammin. Meille sattui stereotyyppinen sää, sillä harmiksemme sumussa ja kovassa tihkusateessa Normandian maisemien katselu jäi kovin vähäiseksi. Tarkoituksemme oli mennä katsomaan sotahautoja ja –muistomerkkejä Le Havren kulmille, mutta ainoaksi nähtävyydeksi jäi Sandouvillessä sijaitseva Pont de Normandie, eli Normandian silta. Se on maksullinen, parinkymmenen metrin pituinen kaapelisilta, joka yhdistää Le Havren Honfleurin kaupunkiin Seine-joen ylitse.

 

silta
Pont de Normandien ylitystä sadesäällä.

 

Viimein tuli aika hyvästellä Ranska, mutta koska Belgian puolella kaikki auki olevat kämppärit olivat loppuunmyytyjä (liekö sitten täynnä hollantilaisia, jotka ovat aina tien päällä…), palasimmekin takaisin Ranskaan ja vietimme viimeisen yömme Houplinesissä. Pohjois-Ranskassa kesä oli vasta tuloillaan, joten ilmasto oli huomattavasti viileämpi kuin pari päivää aikaisemmin ja jouduimmekin jo kaivamaan hupparit laatikoista päällemme. Belgian ja pikaisen Hollannin visiitin jälkeen jatkoimme seuraavana päivänä kohti Pohjois-Saksaa ja Kieliä. Sieltä löysimme yhden parhaista kämppäreistä, joka sijaitsi Kielin kanaalin kupeessa ja josta oli suorat näkymät kanaaliin. Ilta kuluikin mukavasti ohimeneviä risteilyaluksia ja muita paatteja seuraten. Kämppärissä oli myös mahdollisuus keittiön käyttöön, joka oli oivallista pienessä tihkusateessa.

 

Yksi parhaimmilla näköaloilla olevista kämppäreistä Kielissä.
Yksi parhaimmilla näköaloilla olevista kämppäreistä Kielissä.

 

Kielin kanaali.
Kielin kanaali.

 

Telkkaria ei tarvittu, sillä katseltavaa Kielin kämppärillä riitti muutenkin.
Telkkaria ei tarvittu, sillä katseltavaa Kielin kämppärillä riitti muutenkin.

 

Kielissä myöskin päädyimme valitsemaan eri paluureitin Ruotsiin, ja lähdimmekin Stena Linen iltalaivalla kohti Göteborgia. Satamassa jouduimme ensimmäisen kerran tullitarkastukseen, mutta olimme säästäneet kaikki kuitit, joten tullimiehiä kiinnosti lähinnä, miten olemme näinkin pitkän reissun autollamme pystyneet taittamaan ja siellä vielä asumaan. Noh, viimeiseksi reissuksihan tuo Vanetella jäikin.

Kolme viikkoa kului kuin siivellä ja lomamme tuli päätökseen. Ajokilometrejä meille kertyi kuitenkin kymmenisen tuhatta, ja käytyjä maita yhdeksän. Paljon siis ehdimme näkemään ja tekemään ja moneen paikkaan tulemme varmasti vielä palaamaan toistekin.