Juhannuksena meillä kummallakin sattui olemaan pidemmät vapaat, joten emme tietenkään malttaneet sitä viettää sateisessa Suomessa, vaan selasimme äkkilähtöjä ulkomaille. Finnairilta löysimme edulliset lennot Pariisiin, joka päätyi sopivaksi kohteeksi, sillä kummallakin oli jo vierähtänyt useampi vuosi edellisestä visiitistä rakkauden pääkaupunkiin. Emme kuitenkaan halunneet jäädä pelkästään Pariisiin, vaan vuokrasimme etukäteen auton. Tässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä Pariisissahan on kaksi isoa kenttää. Jos lentää Charles de Gaullelle, ei autoa kannata vuokrata Orlysta… No, parin tunnin bussimatkan päässähän se vain oli ja ei muuta kuin matka jatkukoon!

Kaksi ensimmäistä yötä vietimme L’Elysée Val d’Europe –hotellissa Disneylandin kupeessa. Hotellissa oli ilmainen parkkihalli, joka Pariisissa on tärkeää autoilevalle turistille. Kaupungin keskustaan olisi päässyt RER-junalla reilussa puolessa tunnissa, ja asemakin sijaitsi viereisessä ostoskeskuksessa. Me suuntasimme kuitenkin Disneylandiin, jonne oli ilmainen bussikuljetus hotellilta. Pääsyliput ostimme respasta, jotta välttäisimme huvipuiston pahimmat ruuhkat.

Seuraavana aamuna siis tankkasimme kunnolla hotellin aamupalapöydässä (välipalat oli hankittu edellisenä iltana) ja lähdimme Disneylandin auettua hurvittelemaan. Ostimme pääsyliput sekä Disneyland Parkiin, että Walt Disney Studiolle. Yhteishintaa kummallekin puistolle tuli toistasataa euroa (kahdelta henkilöltä), mutta emmepä me usein tuolla käy. Disneyland Park on se tunnetumpi näistä kahdesta puistosta; sieltä löytyvät useimmat huvipuistolaitteet, kaupat, ravintolat ja se kaikkein kuuluisin nähtävyys – Prinsessa Ruususen linna. Jos alueen haluaa käydä kokonaan läpi, ei yksi päivä taida siihen riittää. Varsinkin sesonkiaikana täytyy ottaa huomioon, että jonotus suosituimpiin (ja usein niihin parhaimpiin) laitteisiin saattaa kestää parikin tuntia. Aikuiselle Disneyland Park tarjoaa ennen kaikkea nostalgiaa ja paluuta lapsuuteen, lapsille se on varmasti taivas. Laitteet on suunnattu pääosin nuoremmalle asiakaskunnalle, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö siellä koko perhe viihtyisi.

 

Walt Disney Studios ja suosikkimme Tower of Horror.
Walt Disney Studios ja suosikkimme Tower of Horror.

 

Disneyland kauniina kesäpäivänä.
Disneyland kauniina kesäpäivänä.

 

Disneyn (prinsessa)paraati.
Disneyn (prinsessa)paraati.

 

Walt Disney Studio Park sen sijaan tarjoaa hurjimmat laitteet, kuten omat suosikkimme Tower of Horror sekä Aerosmith Rollercoaster. Muutoin puisto jää mielenkiinnossa toiselle sijalle. Me saimme kuitenkin koko päivän helposti kulumaan näissä kahdessa puistossa – viimeiseen bussiin tuli jo kiire juosta! Juuri ennen sulkeutumista Prinsessa Ruususen linna valaistaan valtavalla show’lla, jossa valoja, vettä, musiikkia ja ilotulituksia riitti. Kyllä siinä aikuinenkin ihminen herkistyi ja lumoutui satumaailmaan.

 

Puisto illan jo hämärtyessä.
Puisto illan jo hämärtyessä.

 

Päivä päättyi fanfaareihin ja ilotulituksiin.
Päivä päättyi fanfaareihin ja ilotulituksiin.

 

Karistaaksemme Hakuna Matatat ja Frozenin balladit mielestämme suuntasimmekin seuraavana aamuna historian pariin kohti Versaillesia. Sinne oli (kiitos Pariisin ruuhkien) muutaman tunnin ajomatka, joten olikin hyvä, että olimme jo varhain matkalla. Parkkipaikka löytyi yllättävän läheltä palatsia, mutta ruuhkat eivät kuitenkaan loppuneet moottoriteille, vaan seuraava stoppi oli Versaillesin jono. Pääsylippu palatsiin maksoi parikymppiä, ja siihen ilmeisesti kuului myös parin tunnin jonottamisen ilo.  Odotus kuitenkin palkittiin, sillä palatsi oli sanoinkuvaamaton. Ja sanoinkuvaamattoman iso. Emme ottaneet audio-guideja kierrokselle, sillä sisäistettävää ja ihmeteltävää riitti jo ilman niitäkin (ja päätimme hyödyntää Wikipediaa illalla). Yksityiskohtia palatsissa riitti, maalauksista puhumattakaan. On vaikeaa kuvailla niin valtavaa lukaalia, kyllä se täytyy itse paikan päällä kokea.

 

Jonotusta Versaillesin linnaan.
Jonotusta Versailles’n linnaan.

 

peilisaliversailles
Peilisali

 

Uskomattoman yksityiskohtaisia Versailles'n palatsin kattomaalauksia.
Uskomattoman yksityiskohtaisia Versailles’n palatsin kattomaalauksia.

 

Marie-Antoinetten palatsin muurilla. Emme malttaneet maksaa erillistä sisäänpääsyä itse palatsiin.
Marie-Antoinetten palatsin muurilla. Emme malttaneet maksaa erillistä sisäänpääsyä itse palatsiin.

 

Versailles'n palatsin "takapiha", oivallinen paikka piknikille.
Versailles’n palatsin ”takapiha”, oivallinen paikka piknikille.

 

Pääsylippumme eivät sisältäneet Versaillesin puistoa, ja myöskin esimerkiksi Marie-Antoinetten palatsi oli erikseen maksullinen. Päädyimme siis ihastelemaan kohtalokkaan rouvan palatsia pihalta käsin ja päätimme maksaa pientä lisää juna-ajelusta palatsin tiluksilla. Ja niitähän riitti. Versailles on myös paikka, jossa saa koko päivän kulumaan helposti – meillä matka kuitenkin jatkui vielä Cemboingiin, jonne lähdimme varhain alkuillasta.

Hyvin nukutun yön jälkeen ajelimme seuraavaksi päiväretkelle Juran vuoristoon ja poikkesimme Les Planches-près-Arboisin tippukiviluolassa. Tippukiviluolat toki ovat hienoja, mutta valo- ja äänitehosteet kyseisessä kohteessa olivat jämähtäneen 1960-luvulle, jolloin se oli löydettykin.

 

Juran vuoristoa, La Chätelaine, Ranska.
Juran vuoristoa, La Châtelaine, Ranska.

 

Les Planches-près-Arboisin tippukiviluola.
Les Planches-près-Arboisin tippukiviluola.

 

Taas matka jatkui takaisin Pariisiin, tällä kertaa ihan keskustaan asti. Palautimme ensiksi kuitenkin vuokra-auton (tällä kertaa Charles de Gaullen) kentälle, josta otimme metron seuraavalle hotellille muutaman pysäkin päähän lentokentästä. Kamat hotellihuoneeseen ja metrolla kohti keskustaa ja Eiffel-tornia. Aurinkoisen sään vallitessa päätimme satsata noin tunnin mittaiseen Seine-joen risteilyyn, josta jatkoimme Eiffelille. Ja pitihän sitä ihan ylös asti päästä, sen kerran kun Pariisissa ollaan! Jonotus Eiffeliin ei kestänyt kuin kolme varttia, huipulle toki oli ruuhkaa. Näkymät ovat kuitenkin upeat ja kaiken vaivan ja korkeanpaikan pelon voittamisen arvoiset. Vinkkinä kuitenkin jo Eiffelissä käyneille: Montparnassen torni on halvempi vaihtoehto nähdä koko Pariisi (ja itse Eiffel-tornikin), eikä sinne ole niin paljon tunkua kuin Eiffeliin.

 

Siellä se siintää, Pariisin tunnetuin nähtävyys.
Siellä se siintää, Pariisin tunnetuin nähtävyys.

 

Matkalla kohti korkeuksia.
Matkalla kohti korkeuksia.

 

Suur-Pariisin koon hämmästelyä, valtavuutta ei voi kuvista välittääkään.
Suur-Pariisin koon hämmästelyä, valtavuutta ei voi kuvista välittääkään.

 

Näin oli juhannuslomamme paketissa, ja viimeisenä aamuna lensimmekin jo kohti kotisuomea.