Syysloman varasimme jo hyvissä ajoin ja kohteeksi valikoitui yllättäen taas Ranska. Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet kaksin liikenteessä, vaan saimme tuttavapariskunnan matkalle mukaan. Koska tiedossa oli vajaa viikon loma, päätimme lentää Frankfurt-Hahniin ja vuokrata sieltä auton (ja saimmekin Nissan Juken, josta riitti huumoria koko reissun ajaksi).

Hahnilta lähdimmekin köröttelemään illan jo pimetessä kohti Luxembourgia (pakollinen kahvistoppi, niin take awayna kuin pakettinakin) ja sieltä edelleen Cemboingiin. Kuulumiset vaihdettiin illallisen ääressä ja vielä ehdittiin saunomaakin, ennen kuin uni meillä reissaajilla alkoi painaa silmiä. Seuraavana aamuna olimmekin valmiina tutustuttamaan vieraamme Ranskan ihmeelliseen ja ah-niin-ihanaan ruokavalikoimaan. Otimme suunnaksi Haute-Saônen pääkaupungin Vesoulin ja haimme piknik-eväät hypermarketista (voi siitä juustojen ja patonkien määrää!). Eväitä kiivettiin syömään Vesoulin mäen huipulle, jossa sijaitsi Notre-Dame-de-la-Motten kappeli. Hyvällä säällä sieltä olisi saattanut nähdä jopa Alpeille, mutta tällä kertaa valitettavasti niin ei käynyt, sillä sadepilvet peittivät vuoret alleen.

 

motte
Nôtre-Dame-de-la-Motten muistoa kunnioittaen.

 

Sadepilvet eivät olleet kaikonneet seuraavaankaan päivään mennessä, mutta uhmasimme silti luontoa ja lähdimme retkelle Diderot’n kotikaupunkiin Langresiin. Langres on komea, mäen päällä sijaitseva ja muurien ympäröivä linnoituskaupunki. Koleasta säästä huolimatta kiersimme sinnikkäästi kaupunkia niin muureja pitkin, kuin keskustassakin, ja saimme aavistuksen siitä, millainen historia Langresilla onkaan ollut.

 

Langresin muurilta näkymät laaksoon.
Langresin muurilta näkymät laaksoon.

 

Koska viinit ovat olennainen osa Ranskaa, halusimme tietenkin viedä ystävämme tutustumaan Champagneen (jo siinäkin toivossa, että tällä kertaa mekin ehtisimme vierailukäynneille). Epernay siis navigaattoriin, ja sinne suunta seuraavana aamuna jo miltei kukonlaulun aikaan. Champagnessa kuitenkin bongasimme matkalla niin herkullisen näköisiä viinirypäleitä, että olihan se nyt sitten käytävä Moët & Chandonin puutarhassa marjavarkaissa. Jätimme kuitenkin rikospaikan nopeasti ja jatkoimme Mercierin tehtaalle tutustumaan samppanjan valmistuksen saloihin.

 

Viinirypälevarkaissa, kyllä maistuivat!
Viinirypälevarkaissa, kyllä maistui!

 

Ei mitään tavallisia viinirypäleitä.
Ei mitään tavallisia viinirypäleitä, Mercierin viinipuutarha.

 

Parinkymmenen euron hintaisen kierroksen aluksi saimme audio-guidet ja pikaisen opastuksen merkin historiasta. Sen jälkeen astuimme alas kellariin vievään junaan ja viinikellareihin. Mercierillä itsellään on viinikellareita maan alla 18 kilometrin pituudelta, josta me näimme vain häivähdyksen. Tutustuminen päättyi kolmeen dégustationiin, eli maistatukseen.

 

Mercierin caven ytimessä.
Mercierin caven ytimessä.

 

Iloinen sommelier kertomassa Mercien samppanjan eri vivahteista.
Iloinen sommelier kertomassa Mercierin samppanjan eri vivahteista.

 

Kello ei ollut vielä niin paljoa, että cavet olisivat menneet kiinni, joten piipahdimme vielä tutustumaan Champagne de Castellanen caveen. Ilmeisesti Ranskassa samppanjatehdastyöläisten päivä oli jo päättynyt, joten näimme tehdasvisiitillämme vain työntekijöitä siivoilemassa paikkoja. Muutoin saimme saman opastuksen kuin aiemminkin juoman valmistukseen henkilökohtaisen oppaan avulla.

 

Champagne de Castellanin cave.
Champagne de Castellanin cave.

 

Loman viimeisen päivän agendaan oli naisten osalta merkattu shoppailu, joten Juke käyntiin ja suunta kohti Burgundin pääkaupunkia Dijonia. Olimme jo aiemmalla matkallamme bonganneet Primarkin La Toison d’Or –kauppakeskuksesta, joten sinne matkasimme tälläkin kertaa. Kauppakeskuksessa vierähti tunti jos toinenkin, mutta ei päivää ilman kulttuuria; paluumatkalla pysähdyimme vielä ihastelemaan Fontaine-Française –kylän vanhaa linnaa.

 

Fontaine Françaisen linna.
Fontaine Françaisen linna, Côte d’Or.

 

Oli aika sanoa Ranskalle jälleen näkemiin ja suunnata kohti Saksan Freiburgia. Viimeinen etappi Ranskan puolella kuitenkin oli vielä esihistoriallinen kaupunki Belfort, jossa pysähdyimme ihastelemaan kaupunkilinnoitusta. Matka kuitenkin jatkui eteenpäin, ja ihan vain koska Sveitsi sijaitsi houkuttelevan lähellä, pyrähdimme myöskin Baselissa. Tarkoitus oli mennä piknikille Sveitsiin, mutta ruuhkat ja piknik-alueen (ja parkkipaikan) löytämisen hankaluus kävivät liian ylivoimaiseksi nälkäisille turisteille. Näinollen palasimme Saksaan ja vietimme piknikin autossa sateen ropistessa ikkunaan.

 

Belfortin linnoitus, Franche-Comté.
Belfortin linnoitus, Franche-Comté.

 

Olimme valinneet hotelliksi B&B Freiburg Nordin, joka oli helppo löytää ja josta myöskin pääsi kätevästi ja nopeasti ratikalla kaupungin keskustaan. Sinne suuntasimme illan koitteessa syömään ja päätimme illan rugbyn MM-kisastudiossa paikallisessa irkkupubissa.

 

Freiburgin vanhan kaupungin katukuvaa illansuussa.
Freiburgin vanhan kaupungin katukuvaa illansuussa.

 

Toisena päivänä lähdimme varhain kohti Rustissa sijaitsevaa Europa Parkia, joka lienee Saksan suurin ja tunnetuin huvipuisto. Se on hyvin verrattavissa jopa kokoluokaltaan pienempään, mutta kävijämäärältään suurempaan Disneylandiin. Huvipuistoa ympäröivät hotellit ja löytyypä sieltä jopa leirintäaluekin. Autolla on helppo saapua alueelle ja viiden euron hintaisella valtavalla parkkipaikalla on kyllä tilaa.

 

Taas päästiin hurvittelemaan!
Taas päästiin hurvittelemaan!

 

Europa Park on nimensä mukaisesti jaettu eri maihin, ja jokaisesta osiosta löytyy maan teemaan sopiva huvipuistolaite, ravintoloita ja kauppoja. Laitteita löytyy niin lapsien kuin aikuistenkin makuun, joten koko perheen viihtyvyys huvipuistossa on taattu. Vaikka päivämme oli jälleen puolipilvinen ja vettäkin tihkutti, oli suosituimpiin laitteisiin silti jopa tunninkin jono. Puiseen vuoristorataan jonotimme toista tuntia, sillä ukkosmyrskyn uhatessa se laitettiin kiinni, emmekä me tietenkään enää tunnin jonotuksen jälkeen halunneet poiskaan kääntyä. Sitkeä jonotus kuitenkin kannatti, sillä vuoristorata oli hurja! Kokemuksen arvoinen oli myöskin Silver Star –vuoristorata, joka saavuttaa jopa neljän G:n voiman.

 

Parin tunnin jonotuksen arvoinen vuoristorata Wodan - Timburcoaster.
Parin tunnin jonotuksen arvoinen vuoristorata Wodan – Timburcoaster.

 

Tunnelmaa Espanjan teemapuistosta.
Tunnelmaa Espanjan teemapuistosta.

 

Ruokailu Europa Parkissa ei ollut älyttömän kallista; me päädyimme syömään Saksan teema-alueelle bratwurstia. Toki huvipuisto itsessään maksoi vajaa 50 euroa, mutta vaikkapa Suomen huvipuistojen hintatasoon verrattuna se ei päätä huimannut. Europa Park on Disneylandin tapaan ympäri vuoden auki. Sinne kannattaa kuitenkin lähteä jo aikasin aamusta, sillä mekään emme ihan joka kolkkaa ehtineet päivän aikana näkemään. Mutta jäipähän ensi kertaankin vielä laitteita kokematta!

Näin tuli syyslomamme päätökseen ja Freiburgista ajelimme Hahnille varhain seuraavana aamuna. Hyvästelimme Juken lopullisesti ja palasimme jälleen monta kokemusta rikkaampana kotiin.