Joulukuussa olimme jälleen kovasti irtioton tarpeessa ja päädyimme selailemaan halpoja lentoja. Haaveet vaihtelivat niin Karibiasta Hong Kongiin, mutta eniten kuitenkin himoitsimme pikkulomaa Reykjavikiin. Päädyimmekin varaamaan viiden päivän matkan Icelandairin kautta, josta saimme samalla varattua hotellin ja ostettua liput Blue Lagooniin. Vertailimme pelkkien lentolippujen ja hotellien hintoja, ja lopputulos oli lähestulkoon sama, joten kätevin vaihtoehto oli tosiaan tuo hotelli+lento+päiväretki –paketti.

 

Blue Lagoonin sisäänpääsy.
Blue Lagoonin sisäänkäynti.

 

Saavuimme perille Keflavikin lentokentälle illan jo pimetessä, ja vaihdoimme lennosta suoraan bussiin kohti Reykjavikin keskustaa. Jo ensimmäiseksi täytyy mainita Islannin ihailtava turistipalvelu ja sen toimivuus. Turistibussit kulkivat ympäri vuorokauden lentokentän ja keskustan väliä, ja ainakin Icelandairin lentolippuihin tuo menopaluubussi myös kuuluikin (tosin se lippu kannattaa pitää tallessa…). Hotelleille pääsi suoraan ovelle asti ja sieltä bussit noutivat milloin millekin retkelle. Retkiä pystyi ostamaan hotellin vastaanotosta tai myöhään auki olevista turisti-infoista Reykjavikin keskustasta (ja niitä retkiä oli paljon tarjolla!). Jos rahasta ei ole pulaa, voit vaikka lähteä helikopterilla Grönlantiin päiväksi!

Hotellimme Klettur [kelhtyr] sijaitsi kävelymatkan päässä Reykjavikin keskustasta, joten turistibusseja lukuun ottamatta emme joutuneet turvautumaan muihin julkisiin kulkuvälineisiin. Ei sillä, että niitä kaupungissa paljon olisi näkynytkään, jokunen paikallisbussi siellä taisi liikkua.

Lomamme lähti käyntiin hemmottelulla, sillä lähdimme varhain ensimmäisenä aamuna kohti Blue Lagoonin geotermistä kylpylää. Bussimatka sinne kesti noin tunnin, mutta lumisia ja jouluisia maisemia kelpasi matkan varrella ihastella. Perille saapuessamme ihastelimme myös Blue Lagoonin maisemia; lumisia vuorten huippuja, höyryäviä lähteitä ja turkoosinsinistä vettä. Blue Lagoonin piidioksidista ja rikistä koostuva vesi haisee mädäntyneelle kananmunalle, mutta tekee (kuulemma) ihmeitä iholle. Rikki haisee muutoinkin Reykjavikissa, mutta siihen tottuu nopeasti. Vesi on lähes 40-asteista, joten Blue Lagoonissa kelpaa lillua tuntitolkulla, vaikkapa allasbaarin antimia samalla nautiskellen. Ja mehän lilluimme mielellämme, käyden välillä saunassa ja sotkien naamaamme piidioksidiin. Ehkä tulimmekin nuorekkaamman näköisinä takaisin, ainakin paljon rentoutuneempina!

 

Kirkkaansinisenä hohtava vesi Blue Lagoonissa.
Kirkkaansinisenä hohtava vesi Blue Lagoonissa.

 

Blue Lagoonin geotermaalisessä kylpylässä tarkeni lähes 40-asteisessa vedessä.
Blue Lagoonin geotermaalisen kylpylän lähes 40-asteisessa vedessä kelpasi lillua.

 

Toisena päivänä päätimme olla omatoimisia ja vuokrasimmekin auton Procarilta. Vaikkei Islannin hintataso halvimmasta päästä olekaan, auto navigaattorilla maksoi meiltä vain n. 50 euroa. Navigaattoriin oli tallennettuna suosituimmat nähtävyydet, joista meitä kiinnosti ennen kaikkea Golden Circlen kierros. Asetimmekin ensimmäiseksi kohteeksi Þingvellirin kansallispuiston ja lähdimme ajelemaan hiljaisia teitä upeita maisemia matkalla ihastellen. Þingvellir sijaitsee Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen törmäyspisteessä ja kuuluu nykyisin Unescon maailmanperintökohteisiin. Vähän lämpimämmällä säällä siellä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa kävellen, mutta kylmän merituulen viimassa tyydyimme vain nappaamaan muutaman valokuvan ja jatkamaan matkaa kohti seuraavaa etappia.

 

Islannin karu ja uskomattoman kaunis luonto.
Islannin karu, mutta silti uskomattoman kaunis luonto.

 

Þingvellirin kansallispuistoa.
Þingvellirin kansallispuistoa.

 

Haukaladurin alueella sijaitsevat ne kuuluisat kuumat lähteet, eli tuttavallisemmin geysirit. Geysir on kuitenkin yleisnimi näille ihmeellisille lähteille, ja se aito oikea Geysir löytyy Haukaladurista. Se ei kuitenkaan enää taida purkautua ollenkaan, toisin kuin Strokkur, joka päästi suihkauksen muutaman minuutin välein. Siellä sitten muina turisteina odotettiin sormi liipaisimella hyvää otosta seuraavasta purkauksesta, ja olihan näky aivan upea! Alue oli valtoimenaan pieniä kuumia lähteitä, jotka höyrysivät parin asteen pakkasilmassa.

 

Geysireitä silmänkantamattomiin.
Geysireitä silmänkantamattomiin.

 

Strokkurin geysir, hetkeä ennen purkautumista.
Strokkurin geysir, hetkeä ennen purkautumista.

 

Laukaisinsormi sai olla herkällä oikeaa hetkeä odotellessa.
Laukaisinsormi sai olla herkällä oikeaa hetkeä odotellessa.

 

Golden Circlen virallisena viimeisenä etappina olivat Gullfossin vesiputoukset. Ne kuuluivat pitkänkin matkan päähän ja kyllähän niitä kelpasi katsellakin. Emme kuitenkaan sen kummemmin aikaa Gullfossilla viettäneet, vaan jatkoimme vielä pientä road trippiämme. Matkalla näkyi islanninhevosia, mutta lampaat olivat joko hyvin piilossa tai talviunilla, sillä varoituskylteistä huolimatta niitä ei tullut yhtään vastaan.

 

Gullfossin vesiputous.
Gullfossin vesiputous.

 

Päätimme kierroksemme kraatterijärvi Keriðiin, joka nyt talviaikaan oli sattuneesta syystä jäässä. Alueelle oli kahden euron maksu, mutta lähinnä se taisi olla vapaaehtoinen. Kiltisti kuitenkin se maksettiin, eipä tuosta nyt konkurssiin joutunut.

 

Keriðin kraatterilaakso.
Keriðin kraatterijärvi.

 

Ihan joka paikkaan normaalilla vuokra-autolla ei Islannissa ole asiaa, vaan ajoreitit on tarkasti rajattu värikoodattuihin teihin. Autovuokraamoista saa kyllä vuokrattua korkeammalla maavaralla ja kaikenvaravakuutuksella varustetun nelivetoauton jolla on lupa ajaa jäätiköllä sijaitseville teille, mutta hintaa noilla autoilla on ymmärrettävästi tuplat normaaliautoa enemmän.

 

Tällä automatkalla oli vaikea olla keskittymättä tien sijasta maisemiin.
Tällä automatkalla oli vaikea olla keskittymättä tien sijasta maisemiin.

 

Nälkä hiukoi jo, kun palautimme autoa takaisin. Siispä suuntasimmekin Tripadvisorin suositusten mukaan Sushisamba-ravintolaan, joka oli kyllä maineensa arvoinen! Emme olleet varanneet pöytää, mutta ystävällinen tarjoilija löysi meille vapaata tilaa, sillä osuimme paikalle juuri ennen perjantai-illan ruuhkaa. Ravintola tosin täyttyi hyvin nopeasti, eli viikonloppuna pöytävaraus kannattanee tehdä, jos haluaa nauttia hyvää sushia. Sushin ohelle otimme Icelandic Feast –menun, johon kuului muun muassa valaan ja lunnin lihaa. Kumpikaan ei ollut kyseisiä eläimiä ennen maistanut (saati nähnyt), joten valaansuojelijoita uhmaten valitsimme menun. Lunni ei ollut kummoista ja taidamme jatkossa nauttia enemmän sen katselemisesta kuin syömisestä, mutta valas yllätti erittäin positiivisesti! Koska kyseessä on nisäkäs, myöskin valaanliha oli riistaisa ja muistutti poroa. Hyvälle päivälle saatiin mainio lopetus Sushisambasta, sinne suuntaamme seuraavallakin Reykjavikin reissulla!

 

Sushisamban Icelandic Feast; valasta, lunnia ja nieriää.
Sushisamban Icelandic Feast; valasta, lunnia ja nieriää.

 

Koska vietimme välissä yhden päivän vain Reykjavikissa pyörien, halusimme viimeisen päivän kunniaksi vielä tehdä jotain erikoista. Varasimmekin edellisenä iltana turisti-infosta Eldingin järjestämän valasretken, säätilanteen varmistauduttua aurinkoiseksi. Retkiä ei tehdä tuulisina päivinä, joten kun viimeiselle päivälle luvattiin aurinkoa, oli sää otollinen pienelle laivamatkalle.

Saimme laivaan astuessamme pukea päällemme kelluntahaalarit, jotka suojasivat myös mukavasti viimalta. Silmä tarkkana ja kamera laukaisuvalmiina seurasimme lintuparvia (jotka osoittavat valaiden olinpaikan) ja odottelimme vilauksia valaiden pyrstöistä tai edes veden purskauksista. Oppaamme havaitsikin jossain vaiheessa vilauksen lahtivalaasta, mutta itse oli vaikea havaita, siintikö horisontissa valaan pyrstö vai paikallinen lintu. Onnistuimme kuitenkin bongaamaan parven delfiiniä, jotka iloisesti hyppivät laivamme ympärillä! Retkemme ajankohta oli siinä mielessä huono, että lunnit olivat jo lähteneet lämpimimmille vesille, eikä niitä Islannissa pystynyt talviaikaan bongaamaan. No, jääpä meille jotain muutakin nähtävää seuraavalle kerralle!

 

Reykjavikin satama.
Reykjavikin satama.

 

Missäköhän ne valaat piileskelevät?
Missäköhän ne valaat piileskelevät?

 

Koska päivämme oli ollut meriteemainen, päätimme sen myöskin satamassa Fish & Chips –ravintolassa. Satamassa ravintoloita riitti, mutta myöskin hintataso oli astetta korkeampi monissa paikoissa. Illallisemme oli kuitenkin maittava, ja kiva päätös lomalle ja päivälle.

Kotiinpaluumme oli jo aamuyöstä, mutta hotelli tarjosi aamupalan jo aikaisin lähtevillekin. Olimme siis kolmelta aamuyöllä aamupalalla, ja bussi nouti meidät hotellin edestä kentälle. Kuljetus täytyi varata edellisenä päivänä, mutta muutoin se tosiaan kuului palvelun hintaan.

Kaiken kaikkiaan Reykjavikista jäi meille erittäin hyvät muistot ja maa häikäisi uskomattomalla luonnollaan. Tämä on kohde, jonne varmasti palaamme vielä toistekin!