Joulun 2015 päätimme yhdessä tuumin viettää Ranskassa. Suomessa on tähän ikään mennessä tullut jo tarpeeksi monta joulua vietettyä, joten vaihtelun vuoksi vaihdoimme joulukinkut hanhenmaksaan ja joulupukkilaulut Petit Papa Noëliin. Matkalle lähdimme oikeastaan vain muutaman päivä Islannin reissun jälkeen, joten sitä ei kovin paljon etukäteen suunniteltu. Oikeastaan tiesimme vain, että Cemboingissa vietetään jouluaatto ja joulunpyhät, mutta muutoin etsisimme lämpöä Etelä-Ranskan suunnalta.

Matkalle lähdimme uudella Fiat Ducato -matkailuautollamme, joka kuitenkin ehdittiin varustelemaan huolella. Kerrankin tavarat olivat järjestyksessä ja jokaiselle oli oma paikka, tilaa oli huomattavasti enemmän kuin aikoinaan Vanetessa. Matkan aikana ruokailukin sujui huomattavasti ketterämmin, kun pöytä oli jo valmiina paikoillaan ja riitti, että vain käänsi etupenkit ympäri.

Menomatka meni sutjakkaasti; ensin illansuussa Viking Gracella Tukholmaan (jossa kyllä sittenkin päästiin nauttimaan suomalaisista jouluherkuista laivan buffassa!) ja sieltä sitten suoraa tietä Tanskan, Saksan ja Luxembourgin poikki Cemboingiin. Emme olleet aiemmin näin nopealla aikataululla sinne ajaneet (matkaa kuitenkin kertyi vajaa 2000km), ja kyllä sitä takamus alkoi jo autossa istumiseen puutua.

 

Cemboingin tutut maisemat siintivät edessäpäin.
Cemboingin tutut maisemat siintävät edessäpäin.

 

Cemboing, Franche-Comté.
Cemboing, Franche-Comté.

 

Vietimme Cemboingissa pari päivää, että kuskikin sai kunnolla levätä. Lähdimme tuttua A6-tietä kohti Lyonia, jossa yövyimme kämppärissä. Talvella matkustettaessa kannattaa muistaa, että suurin osa kämppäreistä on kiinni. Meillä oli toki mukana Michelinin kämppärikirja, joka auttoi kämppärien etsinnässä, mutta eihän siitäkään kaikkea löytynyt. Paljon siis oli myös tuuria pelissä, että tällä reissulla talvikämppäreitä löysimme. Tuo Lyonin kämppärikin kuului ketjuun, ja oli tavallista kalliimpi. Sieltä olisi näppärästi päässyt suoraan bussilla kaupungin keskustaan, mutta päätimme jättää Lyonin nähtävyydet ensi kertaan ja jatkaa seuraavana päivänä matkaa alas kohti Välimerta.

Ensimmäinen pysäkkimme siellä olikin jatkuvasti nimeään vaihtanut Sèten pieni rantakaupunki, joka osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Sète rajautuu Välimereen ja Mont St. Clairin vuoreen ja suolaisen veden Thaujärveen, ja on tunnettu kalastuskaupunki. Alueella viljellään myös simpukoita, ja matkalla Bèzieriin näimmekin kilometritolkulla simpukka-altaita. Simpukoita myöskin myytiin kojuissa (samaan tapaan kuin täällä hodarikojut) jokaisessa pikkukylässä. Emme kuitenkaan tällä kertaa pysähdelleet niitä maistelemaan. Tuoreita simpukoita kuitenkin saa Ranskasta aina syyskuusta huhtikuuhun asti, joten niiden sesonkiaika on hyvinkin pitkä.

 

Laivoja parkissa Sèten keskustassa.
Laivoja parkissa Sèten keskustassa.

 

Jokunen simpukka-allas.
Taustalla jokunen simpukka-allas.

 

Sètestä matka jatkui kohti tuttua Leucatea, josta löysimme parikin talvikämppäriä vierekkäin. Valitsimme kuitenkin juuri sellaisen, jolla ei omaa rantaa ollut (vaikka niin alunperin luulimme)… Kämppäri oli muuten kuitenkin hyvä, ja jokaisella leirintäpaikalla oli omat vessat ja suihkut. Talviaikaan kämppäreillä on todella hiljaista ja hinnat ovat huomattavasti sesonkiaikaa alhaisemmat. Leucatessa yö neljän tähden kämppärillä maksoi siis parikymppiä, kun kesällä sen hinta on vähintään tuplasti enemmän. Meille kylmään tottuneille suomalaisille etelän lämpötilatkin olivat jo keväisiä; päivisin lämpötila saattoi kohota 16 asteeseen, parhaimmillaan se oli +18. Siellä sitä sitten turistina mentiin t-paidat päällä, kun paikalliset hytisivät toppatakeissaan.

Mietimme jo Espanjassakin poikkeamista, mutta aikataulullisista syistä päätimme pysyä Ranskassa ja suunnata Atlantin puolelle. Löysimme yksityisen kämppärin Bayonnen lähistöltä ja pääsimme kokemaan Bayonnen joulumarkkinat. Muilla isommilla Euroopan joulumarkkinoilla käyneenä Bayonne oli aika pettymys, joten pelkästään niiden takia kaupungissa ei välttämättä kannata vierailla. Sen sijaan kannattaa suunnistaa Strasbourgiin, jossa joulumarkkinat lienevät Ranskan kauneimmat. Bayonnessa oli kuitenkin muutoin oma viehätyksensä ja historian havina näkyi sielläkin. Kaupunki kuuluu Baskimaahan ja esimerkiksi osa kylteistä ja nimistä oli merkattu niin ranskaksi kuin baskiksikin. Se on myös tunnettu suklaastaan, ja pieniä suklaakauppoja löytyi keskustasta vaikka millä mitalla.

 

Sainte-Marien katedraali, Bayonne.
Sainte-Marien katedraali, Bayonne.

 

Oli kuitenkin aika taas jatkaa matkaa ja suunnata auton nokka kohti yhtä Ranskan luksusresorteista, Biarritzia. Biarritz on jo vuosisatoja ollut niin ranskalaisten kuin maailmanluokan tähtien, Euroopan kuninkaallisten ja aristokraattien suosima lomakohde. Nykyään se on myös erityisesti brittien suosima lomakohde ja sen kyllä katukuvasta huomasikin. Joulukuussa kaupungissa tosin oli hiljaista ja normaalisti turistien valtaamilla kaduilla käyskenteli vain eläkeläisiä päiväkävelyllä. Biarritzista emme löytäneet sopivaa parkkipaikkaa autollemme meren rannalta, joten suuntasimme Seignossen dyyneille ja pidimme siellä lounastauon.

 

Maisemia Biarritzissa.
Maisemia Biarritzissa.

 

Atlantilla tuuli, Biarritz.
Atlantilla aaltoili, Biarritz.

 

Ei näkynyt auringonpalvojia joulukuussa.
Ei näkynyt auringonpalvojia joulukuussa. Seignosse, Aquitane-Limousin-Poitou-Charentes.

 

Matka jatkui vielä vähän ylemmäs Bordeaux’n liepeille ja seuraavana päivänä palasimmekin joulunviettoon Cemboingiin. Joulu meni rauhallisesti perinteiseen ranskalaiseen tapaan hyvin syöden ja juoden, ja vasta tapaninpäivänä lähdimme tutustumaan lähialueen nähtävyyksiin. Ensimmäisenä suuntasimme Fondremandin pieneen kylään, jossa kävimme roomalaisen lähteen luona. Sieltä matka jatkui Ray-sur-Saônen 1000 vuotta vanhaan linnaan, jota sittemmin on remontoitu (ja nykyään havaintojemme mukaan toimii erään vanhan tädin asuntona). Ranskassa linnoja ja niiden jäännöksiä löytää kaikkialta, ja kaikki ne ovat toistaan upeampia. Osa niistä on turistikohteita ja historiallisia nähtävyyksiä, mutta osa myös on remontoitu ihan asuttaviksikin. Sitten kun meitä lykästää lotossa, tiedämme kyllä, mihin sijoitamme rahamme…

 

Fondremandin katuja.
Fondremandin katuja.

 

Roomalainen lähde Fondremandissa.
Roomalainen lähde Fondremandissa.

 

Fondremand, Haute-Saône.
Fondremand, Haute-Saône.

 

Näkymät Ray-sûr-Saonen linnasta.
Näkymät Ray-sûr-Saonen linnasta.

 

Joulu ja lomamme alkoivat kuitenkin tulla jo päätökseen, joten ennen uutta vuotta oli aika kaivaa toppatakit esiin ja lähteä paluumatkalle takaisin Suomeen. Matkailuautomme oli jälleen kerran täynnä ranskalaisia herkkuja, jolla tultaisiin seuraavaan reissuun asti (toivottavasti) pärjäämään.