Tässä postauksessa kerron lyhyesti reissauskalustostamme.

 

Reissuauto 1. (Nissan Vanette)

 

image
Pikkujättiläinen leiritymismoodissa Leucatessa.

 

Kun ei ole varaa oikeaan matkailuautoon, tarvitsee soveltaa..

Tämä auto oli todellinen kompromissi kaiken suhteen – kun ei ole varaa oikeaan matkailuautoon, tarvitsee soveltaa. Mikään erityisen pienikulutuksin tai ripeä tämä auto ei ollut, mutta ajoi erittäin hyvin asiansa kahden henkilön reissaamiseen ensihätään. Auton rakentelusta ja varustelusta saisi kirjoitettua vaikka pienen kirjan, mutta tyydyn tässä nyt vain pintapuoliseen esittelyyn tästä pikkujättiläisestä joka toimi kotinamme parhaimmillaan 4 viikon matkan halki Euroopan ja vielä takaisinkin.

 

Kompakti pakkaus
Kompakti pakkaus.

 

Jälkeenpäin tuli todettua että valinta reissupeliksi ei ollut kovin viisas mm. rajallisen varaosien saatavuuden takia. Vaikka kuvittelisi kyllä mistä tahansa ”vanhaan” japanilaiseen autoon osia löytyvän niin esimerkiksi koko Ranskasta ei parin päivän selvittelyn jälkeenkään löytynyt tähän autoon sopivaa jarrusatulan kiinnikettä (support d’étrier).

 

Erittäin mukavasti(ja ahtaasti) leiriydytty Kielin kanavan varrelle katsomaan ohi lipuvia laivoja(ja jalkapalloa)
Erittäin mukavasti (ja ahtaasti) leiriydytty Kielin kanavan varrelle katsomaan ohi lipuvia laivoja (ja jalkapalloa).

 

Ei herättänyt huomiota, hilpeyttä ehkä vähän

Erittäin luotettava auto kyllä oli, tein ensin yhden koeajon yksinäni Ranskaan ja takaisin ennen kuin lähdimme Susannan kanssa yhdessä ensimmäistä reissua taittamaan. Koeajo oli onnistunut, sillä autosta tippui pätkä pakoputkea johonkinpäin Tanskaa ja takajarruputki räjähti päätepisteeseen Suomessa.

 

Viinipeltojen keskellä Champagnessa
Viinipeltojen keskellä Champagnessa.

 

  • + Pieni koko, meni kaikilla lautoilla henkilöautona
  • + Mahtui kaikkiin parkkihalleihin ja parkkipaikkoihin joihin oli korkeusrajoitus
  • + Uskalsi ajaa keskustoihin, taittui helposti pieneenkin tilaan parkkiin
  • + Ei herättänyt huomiota, hilpeyttä ehkä vähän
  • + Erittäin paljon säilytystilaa näppärän sänkysysteeminsä ansiosta
  • – Suuri kulutus suhteessa kokoon (10-11l/100km)
  • – Kova meteli (vaikka äänieristi autosta kaiken mitä keksi)
  • – Laiska kiihtymään, Andorran ylämäet meni aika verkkaisesti
  • – Erittäin pieni oleskelutiloiltaan
  • – Ei keittötä, vesitankkeja, eikä muita mukavuuksia. Toisaalta Trangialla kokkaaminen oli tunnelmallista
Vanetella Cemboingissa
Vanetella Cemboingissa.

 

Reissuauto 2. (Vw Transporter T5)

 

image
Väliaikainen reissuauto, rekisteröity 9hlö matkailuautoksi.

 

Tämä auto jäi reissupelinä melko lyhytikäiseksi. Autosta oli alunperin tarkoitus rakennella paremmin retkeilykäyttöön sopiva, mutta ensimmäinen koeajomatka Hollantiin tai oikeastaan sen paluumatka katkesi ennen aikojaan Ruotsiin kytkimen hajottua. Sain kuin sainkin jotenkuten nilkutettua auton takaisin kotosuomeen ja siitä alkoi puolisen vuotta kestänyt suuri kytkinremontti, jonka aikana oli pakko ottaa Nissan pois naftaliinista, joka oli pakoputken ja muutaman jarruputken uusimisen jälkeen jälleen katsastus- ja käyttökunnossa.

 

Volkkarin sisätiloja
Volkkarin sisätiloja.

 

  • + Todella tehokas(96kw) verrattuna Nissaniin (55kw)
  • + Pieni kulutus 6-vaihteen ansiosta (6-8l/100km)
  • + Meni myös henkilöautona laivoissa, korkeus alle 2,2m
  • + Henkilöautomainen, ei ihan yhtä ketterä kuin Nissan
  • – Ei kovin käyttövarma, paljon pikkuvikoja
  • – Pieni sisätiloiltaan, olisi vaatinut täydellisen uudelleenrakentamisen
  • – Keittiön puute, retkikeittiö oli kyllä jo suunitelmissa
  • – Äänekäs sisälle, tätäkin äänieristin mutta ei vieläkään mielestäni tarpeeksi hiljainen
Reissuauto 3. (Chevrolet Chevy Van)
image
Heavy van.

 

Ei ikinä päätynyt reissukäyttöön asti, rakensin kyllä autoon sisustan sänkyineen ja verhoiluineen miltei valmiiksi, mutta amerikkalaisen tasaisen vakaa epäluotettavuus ja reipas 6.2 litraisen V8-moottorin dieselin kulutus pakotti meidät ostamaan vihdoin sen ihkaoikean matkailuauton.

Supermukava ajaa ja matkustaa

Näistä vaneista minulla oli jo ennestään 14 yksilön kokemus joten mitään ylitsepääsemätöntä remonttia tuskin olisi tullut eteen, mutta näitä on vielä harvemmassa Euroopassa kuin Nissan Vanetteja eli varaosien saatavuus olisi reissussa ollut täysin nolla. Tässä vaiheessa oli pakko punnita mukavuuden ja käytännöllisyyden välillä. Auto kyllä palveli minulla muissa käyttötarkoituksissa mitä mainioimmin vajaa vuoden ajan.

 

Sisustan rakentelua
Sisustan rakentelua.

 

  • + Voimaa ja vääntöä kuin pienessä gallialaisessa kylässä (ja vielä vähän enemmän)
  • + Erittäin tilava verrattuna Nissaniin ja tilava verrattuna Volkkariin
  • + Suuri kantavuus, painavaa tavaraa olisi mahtunut kyytiin reilusti
  • + Supermukava ajaa ja matkustaa, automaattilaatikko on hyvä lisä
  • + Mahtavan kokoinen markiisiterassi (4,5m leveä Bilteman pussimarkiisi)
  • + Menee laivoilla myös henkilöautona
  • – Erittäin epäluotettava, helppo kyllä korjata, mutta kun pitäisi lomailla eikä harrastaa
  • – Suuri kulutus (11-15l/100km)
  • +/- Möhkö, mörkö ja järjettömät äänet 3″ kylkiputkilla
Miltei valmis sisusta
Miltei valmis sisusta.

 

Reissuauto 4. (Fiat Adria-Ducato Sea Sloop 1) Nykyinen automme.
Valmiina matkaan
Valmiina matkaan!

 

Päätimme alkusyksystä 2015 että kaikki edellämainitut autot saavat nyt jäädä hetkeksi telakalle ja ostamme vihdoin oikean tehdastekoisen retkeilyauton joka olisi mukavampi matkakumppani. Tähän oli monia muitakin syitä – yksi suuri syy oli, että olimme lähdössä melkein koko joulukuuksi reissuun, eikä Euroopassa välttämättä olisi kovin lämmintä tuohon aikaan. Nissanissa meillä oli aiemmin mukana pieni lämpöpatteri joka toimi kyllä kohtalaisen hyvin, mutta vaati aina yöpymiseen leirintäalueen tai muun paikan, josta sai suoraa sähköä. Myöskään autoremontti tien päällä lomalla ei enää kiinnostanut edellisen kerran jäljiltä pätkääkään. Ajatus siitä, että meillä olisi kunnollinen ruoanlaittomahdollisuus ”oikeassa” keittiössä, kunnon jääkaappi, jopa pakastin, vesitankit, lämmitys, oikea sänky, reilut ja helposti saavutettavat säilytystilat, järkevämpi ajomelu, sekä kunnon liikkumatila suorastaan pakottivat meidät selaamaan viikoiksi netin myyntipalstoja.

 

Adria Twin?
Adria Twin?

 

Oma huomioni oli jo aiemmin kiinnittynyt näihin peltikuorisiin matkailu- ja retkeilyautoihin varsinkin Adria Twin oli ollut jo useamman vuoden sellainen auto, jonka hintakehitystä olin seuraillut ajatuksena että joskus vielä sellaisen hankkisin.

 

Markiisi ei miellytä omaa silmääni, mutta on kyllä kätevä lisävaruste.
Markiisi ei miellytä omaa silmää, mutta on kyllä kätevä lisävaruste.

 

Peltikuorisen matkailuauton hyviä puolia meidän näkökulmastamme:

  • + Edullinen hinta verrattuna alkovimalleihin ja puoli-integroituihin, myös ylläpidon kannalta. Vakuutusmaksut (ainakin tähän) menivät pakettiauton mukaan.
  • + Kaksi pieneen tilaan tottunutta reissaajaa ei tarvitse kovinkaan suurta koppia ympärilleen ollakseen tyytyväisiä.
  • + Auton mittasuhteet ovat ne, jotka auton valmistaja on autolle suunitellut; ei erikoisia peränylityksiä, eikä alkovi-osaa, joka tulee nokan päälle. Myös kulutus, suorituskyky ja tuulenvastus pysyvät balanssissa, kun kori on se, jonka valmistaja on autolle laskenut optimaaliseksi.
  • + Kosteusvaurioiden mahdollisuus rakenteissa on huomattavasti pienempi suurilta osin tehdastekoisten peltisaumojen ansiosta.
  • + Turvallisuus. Olen nähnyt kuinka pieneksi silpuksi pahvista ja lasikuidusta rakennetut asunto-osat menevät tavallisissa matkailuautoissa kun tulee kolari, ja tämä oli yksi ratkaisevimmasta seikoista päätymisessä peltikuoriseen autoon, kun tila (tai sen puute) ei ole meille varsinaisesti ongelma.
  • + Lisätäänpä vielä tähän ulkonäköseikka. Vastaavanhintaisia integroituja matkailuautoja voisi luulla lähinnä huonosti suunitelluiksi 90-luvun Sotkan piirongeiksi. Tämä sentään vielä näyttää autolta.
  • + Monikäyttöisyys. Ajan päivittäisiä ajojani tällä autolla melko helposti. Ihan keskusta-auto tämä ei ole, mutta mahtuu vielä 5,5m pitkänä kaupan parkkiruutuihin kohtuudella.
  • Ja sitten vielä ne juuri tämän auton plussat ja miinukset:
  • + Toimiva pohjaratkaisu kahdelle(onko näihin edes saatavilla muita pohjia?)
  • + Tilankäyttö yleensäkin, etupenkkien helppo hyödyntäminen lisätilaksi parkissa ollessa
  • + Nopea leiriytyminen, ei tukijalkojen laskua, eikä muuta virittelyä.
  • + ”Aina valmis” tuplapeti perässä, ei vaadi kuin peiton vetämisen korviin unen saamiseksi
  • + Truman riittävä lämmitysteho jota voi vielä tarvittaessa avittaa etuosan Webastolla
  • + Ajaessa pystyy keskustelemaan normaalilla äänentasolla
  • + 2.3Jtd suorituskyky on riittävä myös isommalla lastilla ajaessa
  • + Yleinen hinta/laatusuhde. Auto on Adrian tekele, täysin vastaava kuin Twin mutta markkinointinimi on Sea Sloop, ainoastaan kankaiden, kaappien, lattioiden väri ja ulkoteipit on eri. Sisusta on tehty kestävistä materiaaleista ja hyvin viimeistelty.
  • +/- Sähköporras, mukava astua, jäässä talvella ja hiekkaa välissä kesällä
  • – Kulutus 9-11L/100km (eco lastu hankintalistalla)
  • – Ducaton kääntösäde on valtava (erona takavetoihin)
  • – Vaihteiden välitykset ero 4 ja 5 vaihteen välillä on iso, jatkuvaa pykältämistä 85-100km/h vedättämisen välttämiseksi. Kun taas peruutusvaihtella pääsee lujempaa kuin 1-vaihteella. Eli välitys pakilla on liian harva ja peruuttaessa esim. leirintäalueen pilttuuseen vaatii kytkimen reipasta luistattamista.
  • – Ohjaamosta puuttuvat mukitelineet ja järkevät säilytystilat, keskellä kojetaulua olevan ”fläppitaulun” ja nykyisen radion aion korvata tulevaisuudessa jollain keinoa 2din navigaattori-radiolla.

Tulen jatkossa varmasti kirjoittamaan lisää nykyisestä reissupelistämme, sen varustelusta ja huollosta. Lupaan sisäkuvia seuraavaan postaukseen joka koskee takaovien alaosien ääni- ja lämpöeristämistä.

-Mikko