Ensimmäinen yhteinen reissumme ajoittui loppukesään 2014, jolloin kummatkin ehdimme pitää lyhyen loman. Mikko lähti jo edeltä autollaan tuttuja reittejä pitkin Ranskaan, itse lensin perästä Frankfurt am Mainin kentälle, jossa sitten sovimme treffit. Kentän valtavasta koosta huolimatta löysimme toisemme helposti oikeasta terminaalista ja pääsimme aloittamaan matkamme.

Lähdimme suuntaamaan kohti Luxembourgia, jossa kävimme tankkaamassa auton ja ostamassa matkakahvit. Luxembourg taitaa olla kaikkien autolla reissaavien pakollinen pysähdyspaikka, sillä polttoaine siellä on todella halpaa kaikkiin naapurimaihin verrattuna. Suosittuja ostoksia ovat myös kahvi ja savukkeet, jotka nekin ovat edullisempia. Emme mekään ole tainneet yhtään reissua taittaa ilman pit stoppia Luxin huoltoasemalle – mennen tullen.

Ensimmäisen päivän ilta alkoi jo hämärtää, joten oli aika suunnata kohti kämppäriä. Päädyimme lähimpään mahdolliseen, eli Thionvilleen. Kunnan kämppäri (tuttavallisemmin municipaali) sijaitsi keskustan läheisyydessä, Mosellen ”rannalla” ja Parc Napoléonin vieressä. Koska saavuimme vasta illansuussa perille, kävimme ajankuluksemme vain kävelemässä joen varrella ja keskustan liepeillä. Päivällinen valmistettiin trangialla ja siitä sitten painuttiinkin jo yöpuulle, sillä seuraavana aamuna matka jatkui aikaisin.

 

Thionvillen kämppäri Mosellen varrella.
Thionvillen kämppäri Mosellen varrella.

 

Elokuisen matkamme päämääränä oli siis Champagnen seutu, jossa tarkoituksena oli tutustua samppanjaan ja sen valmistukseen. Suuntasimme samppanjan mekkaan, Epernayn kaupunkiin, jossa yövyimme edullisessa ja hyvässä municipaalissa. Vaikka pahin lomasesonki elokuussa jo olikin ohi, kämppärillä oli silti hyvin asukkaita (joka oli hienoa, sillä lähtöaamunamme tarvitsimme niin auton käynnistys- kuin työntöapuakin…). Rauhallinen se silti oli, ja sopivan kävelymatkan päässä Epernayn keskustasta ja Avenue de Champagnelta. Positiivista oli myös leipomopalvelu – etukäteen pystyi tilaamaan seuraavaksi aamuksi tuoreita croissanteja ja patonkeja.

 

Matkalla Epernayn kaupunkiin.
Näkymä Epernayn kaupunkiin.

 

Epernay kaupunkina oli aikalailla tavanomainen ranskalainen pikkukaupunki, mutta sen ehdoton valtti on juurikin Avenue de Champagne. Tarinan mukaan katu on maailman kallein, sillä sen alle kätkeytyy kilometritolkulla viinikellareita, joissa säilytetään miljoonittain samppanjapulloja. Tunnetuimmat merkit lienevät Moët & Chandon ja Mercier, joiden caveihin (eli viinikellareihin) myös pääsee tutustumaan. Sivuhuomautuksena muistutus, että Ranskassa eletään yhä siesta-kulttuuria, joten kauppojen tapaan lähestulkoon kaikki cavet ovat päivisin kiinni klo 12-14 ja sulkevat jo iltapäivälläkin ovensa viimeistään viiden aikoihin (kaupat tosin ovat auki pidempään). Me kun emme lomalla vilkuile kelloa, onnistuimmekin myöhästymään vierailukäynneistä. Epernayn turisti-info osasi kuitenkin ohjata meidät Georges Cartierin caveen, joka sattui tuolloin olemaan myöhempään auki. Ei siis ihan turha reissu kuitenkaan! Mercieriinkin pääsimme lopulta tutustumaan toisella reissullamme.

 

Samppanjan ytimessä.
Samppanjan ytimessä.

 

Caveen on yleensä sisäänpääsymaksu, johon kuuluu dégustation, eli maistatus kierroksen päätteeksi. Kierroksia järjestetään yleensä englanniksi tai ranskaksi, mutta isoimmilla valmistajilla on audio-guidet, joissa kielivalikoimaa on laajemmaltikin. Vaikkei viinin- tai samppanjanvalmistuksesta mitään tietäisi, Epernayssa siihen saa pikaiset alkeet. On myöskin jännittävää laskeutua kosteisiin ja hämäriin viinikellareihin ja nähdä valmistuksen koko prosessi.

 

Loputtomana jatkuvat cavet.
Loputtomana jatkuvat cavet.

 

Samppanjaan tutustuminen ei kuitenkaan rajoitu vain Epernayn kaupunkiin, vaan sieltä voi lähteä kulkemaan Route de la Champagnea pitkin läpi kymmenien pikkukylien, jotka ovat keskittyneet täysin viininviljelyyn. Meitä lykästi kauniin sään kanssa, ja mikäs siinä oli viettää päivä autoillen viinitarhojen keskellä. Pellot oli merkattu valmistajan/omistajan mukaan, ja osuihan siellä silmään tuttujakin nimiä.

 

Viinipeltoja Route de la Champagnen varrella.
Viinipeltoja Route de la Champagnen varrella.

 

Route de la Champagne.
Route de la Champagne.

 

Tuttujakin merkkejä löytyi.
Tuttujakin merkkejä löytyi.

 

Champagnen matkamme päättyi lopulta Reimsiin, jossa kävimme tutustumassa G.H. Mummin tehtaaseen. Reims oli jo astetta suurempi kaupunki, joten auton jätimme suosiolla kauemmaksi parkkiin ja kuljimme ratikalla keskustaan metsästämään Mummia. Tehdas sijaitsi keskustan ulkopuolella, joten kännykän navigaattorista oli tässä vaiheessa hyötyä (vanhanaikainen karttakin tosin on näppärä, mutta meillä ei sellaista sattunut tuolla hetkellä olemaan, emmekä ehtineet etsimään turisti-infoa)! Illalla löysimme kämppärin Reimsin liepeiltä ja leiriydyimme sinne.

 

G.H Mummin tehdas ja cave Reimssissä.
G.H Mummin tehdasalue Reimsissä.

 

Seuraavana päivänä olikin jo aika suunnistaa kohti Saksaa ja Hahnin lentokenttää, josta lentoni lähti. Mikko (ja tuliaiset) tuli sitten perässä Vanetella muutamaa päivää myöhemmin. Matka oli lyhyt, mutta paljon tuli nähtyä ja koettua!

– Susanna