Kertoessamme reissaavamme matkailuautolla, saa usein kuulla kysymyksen ”Miksi?”. Miksi istua autossa pitkiä matkoja, kun voisi muutamassa tunnissa lentää kohteeseen? Miksi nukkua autossa yöt, kun halvan hotellihuoneenkin voi saada kämppärin hinnalla? Miksi tehdä itse ruokaa, kun voi mennä paikalliseen ravintolaan syömään? Ja ennenkaikkea, miten uskaltaa matkustaa vieraassa maassa (varsinkaan, jos kielitaito ei ole hallussa)?

 

Saavut 1681km päästä määränpäähän.
Saavut 1681 km päästä määränpäähän.

 

Yksiselitteistä vastausta kysymyksiin ei ole. Ennenkaikkea se on valintakysymys; jotkut maksavat hienoista hotelleista ruokailuineen, toiset ostavat pakettimatkan ja näin pääsevät helpolla. Mikään vaihtoehto ei ole väärä tai huono, sillä jokaisella on se oma tapansa taittaa ulkomaan matkat.

Meistä Mikko on lapsesta asti tottunut omatoimiseen matkailuun matkailuautolla, kun taas Susanna on lomaillut turistirannoilla pakettimatkoilla. Kumpikin on myöskin matkustanut yksinään omatoimisesti, joten kokemusta eri vaihtoehdoista viettää lomaa meiltä kyllä löytyy. Kuten kuitenkin on jo varmasti tullut selväksi, nautimme silti eniten matkailuautolla matkustamisesta. Emme ole sidoksissa mihinkään tiettyyn paikkaan, vaan saamme itse päättää tiemme suunnan.

Ulkomailla ajaminen saattaa pelottaa siihen tottumatonta, mutta pelko pois, ei se ole niin vaikeaa! Tietenkin kulttuurierot näkyvät myös liikenteessä, ja etelässä autoilu saattaa olla riskaabelia jopa natiiveille. Keski-Euroopassa autoja ja liikennettä on kuitenkin niin paljon, että se on myöskin teillä huomioitu. Saksan autobahneilla liikenne soljuu ketterästi, eikä siellä aina tarvitse täysiä päästelläkään (ja äkkiäkös siellä jääkin Mersun jalkoihin jos eksyy väärälle kaistalle liian pitkäksi aikaa). Kaikkia ruuhkia ei kuitenkaan moottoriteillä pysty välttämään (tosin radion ruuhkainfoja kannattaa kuunnella, niitä tulee myös englanniksikin Saksassa), ja se on ikävä fakta. Ruuhkassa seisomisen voi kuitenkin käyttää hyväkseen mm. evästauon pitämällä.

Sitten se majoittuminen ja ruokailu. Joitakin kämppäreitä toki pystyy varaamaan ennakkoon, jos sattuu löytämään niiden (toimivat) nettisivut ja tietämään tarkan saapumis- ja lähtöajan. Monessa tapauksessa on kuitenkin niin, etteivät kämppärit joko omista nettisivuja tai varsinkaan niitä päivitä, joten helpointa on oikeastaan vaan mennä katsomaan paikan päälle, josko tilaa olisi. Kämppäreitä esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa kyllä riittää, varsinkin isojen kaupunkien lähistöiltä. Meillä on reissulla mukana aina Michelinin kämppärikirja, mutta siihenkin on merkattu vain muutama kämppäri kustakin alueesta. Näin ollen olemme käyttäneet sitä vain suuntaa antavana oppaana, navigaattori sen sijaan on löytänyt enemmänkin yöpymisvaihtoehtoja matkan varrelta. Lisäksi kannattaa pitää silmät auki, monille kämppäreille on isompien teiden varsilta ainakin viitteellinen kyltitys.

 

Leiri pystyssä camping-alueella.
Leiri pystyssä camping-alueella.

 

Kämppäreiden hintahaarukka on laaja.  Municipaalit (eli kunnan ylläpitämät leirintäalueet) saattavat maksaa halvimmillaan vain kymmenisen euroa, kun taas viiden tähden luksuskämppärit 5-6 kertaa enemmän. Näihin kaikkiin tulee tietenkin jokunen euro päälle sähköstä ja verosta. Kämppärit eivät kaikki myöskään tietenkään sijaitse kaupunkien keskustoissa (pikkukaupunkeja lukuunottamatta, niissä saattaa kämppäriltä pystyä keskustaan kävelemäänkin), vaan usein sivukylissä tai kaupungin laidoilla. Monilla karavaanareilla onkin mukanaan polkupyöriä, skoottereita tai jopa henkilöautoja, joilla on helppo hurauttaa ostoksille ja nähtävyyksiä katselemaan.

Me sen sijaan olemme kasanneet leirimme ja lähteneet matkailuautollamme kaupunkiin, jos tarve niin on vaatinut. Nykyisessä autossamme tosin on jo pyörätelineetkin, joten ehkä vielä joku päivä mekin pyöräilemme Ranskan pikkukylissä aamupatonkeja metsästämässä… Emme kuitenkaan ole kokeneet epäkäytännölliseksi sitä, ettemme yövy aina aivan kaupungin ytimessä.

Mutta entäs jos illan mittaan ei löydä auki olevaa kämppäriä, mitä sitten tehdään? Me olemme monesti saapuneet vasta myöhään illalla kämppärille ja onneksemme saaneet paikan, sillä omistaja on itse ollut vielä portilla. On kuitenkin muutama kerta, kun olemme olleet niin kaukana kaikista kämppäreistä, ettei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin yöpyä tien varrella. Tällöin olemme menneet (Ranskassa usein maksulliselle) moottoritielle, josta löytyy 24/7 auki olevia huoltoasemia (aire). Niiden pihaan, lamppujen alle, voi parkkeerata suhteellisen turvallisesti auton. Aireissa on myöskin se hyvä puoli, että pääsee sisälle vessaan (joissain myös suihkuun) ja aamulla saa cappuccinot tiskiltä. Motareiden varrelta löytyy kyllä myös halpishotelleja (esim. F1), mutta tällöin tietenkin matkailuautolla tulee ongelmaksi sähkö ja jääkaapissa olevat ruoat (ellei ole kaasujääkaappia), puhumattakaan muista autoon jäävistä tavaroista, joita ei mielellään haluaisi jättää yöksi vartioimatta.

Emme ole vielä millään reissullamme käyneet ravintolassa syömässä, vaikka aina toki on ollut tarkoitus mennä. Sen sijaan olemme ostaneet paikallisia tuotteita kaupasta ja kokanneet niistä päivisin välipalaa ja iltaisin kunnon ruokaa. Ruoan hinta esimerkiksi Ranskan marketeissa ei päätä huimaa, ja sitä valinnanvaraa riittää! Harvemmin olemme selviytyneet ruokakaupasta alle tunnissa, ja onhan se hintojen ja tuotteiden vertailu hauskaa ajanvietettäkin.

 

Simpukkakeittoa ja maalaisleipää Ranskassa.
Simpukkakeittoa ja maalaisleipää Ranskassa.

 

Sitten vielä kielitaito. Reissussa on hyvä pitää aina sanakirjaa mukana, sillä ikinä ei tiedä, mihin tilanteisiin joutuu. Ranskalaisilla ja saksalaisilla kämppäreillä puhutaan yleisesti edes alkeellista englantia, sillä turisteja niissä riittää. Ranskalaiset ovat kuitenkin tunnettuja siitä, etteivät osaa tai saatikaan halua puhua englantia, mutta pakon edessä tuokin saattaa toki muuttua. On kuitenkin fakta, ettei edes nuoriso osaa puhua englantia muutamaa fraasia pidemmälle. Suomalaisena kannattaa siis olla ylpeä, jos osaa sanoa muutakin kuin peruskiitokset ja heipat! Kohdemaan kielellä kannattaa opetella edes muutama lause, sillä pisteet nousevat samantien, jos edes yrittää (ja näin ollen osoittaa kiinnostusta maan kulttuuria ja kieltä kohtaan).

Me olemme turvautuneet lukemattomia kertoja sanakirjaan ruokakaupassa asioidessa. Pelkästään jo vaikkapa lihavalikoima ranskalaisessa hypermarketissa on niin laaja, ettei pelkkä possun tai naudan erottaminen toisistaan riitä. Kuvista on tietenkin aina hyötyä, mutta useamman kerran olemme arvuutelleet sisäelimiä, kalalajeja ja hedelmiä. Suomessa kun on tuo elintarvikevalikoima vähän suppeampi…

Reissubudjetin suunnittelu onkin sitten oma lukunsa. Pakollisia kuluja tulee jo ennen lähtöä, ja esimerkiksi laivamatkojen hintoja on hyvä vertailla ennen ostopäätöstä. Kannattaa myöskin tarkistaa auton toimivuus perinpohjin, sillä reissun päällä on kurja alkaa metsästää varaosaliikettä tai korjaamoa. Tulevan reissun budjetista teemme vielä oman, siihen keskittyvän postauksen.

Polttoaineen hinnat maiden mukaan löytyvät netistä esimerkiksi Autoliiton sivuilta (linkki), joten alustavasti, jos matkan pituus ja reitti on selvillä, voi laskea kustannukset suurinpiirtein jos tietää auton keskikulutuksen. Ranskassa kuitenkin on hyvä muistaa, että halvinta polttoainetta saa suurien markettien (Carrefour, Supermarché, Cora) tankkausasemilta, joten niitä kannattaa etsiä. Moottoritien tankkausasemat ovat poikkeuksetta kaikkein kalleimpia paikkoja lorotella tankki täyteen.

Yöpymiset ovat meillä maksaneet keskimäärin noin parikymppiä/yö kaikkine lisineen. Siihen päälle sitten ruokakustannukset ja muut ostokset. Jos kulttuuria haluaa kokea, kannattaa siihenkin varata rahaa. Kiinnostavimmat nähtävyydet ovat maksullisia, tosin ilmaisiakin löytyy pilvin pimein. Kaikesta ei myöskään tietenkään tarvi maksaa (esimerkiksi historialliset nähtävyydet näkee jo päällepäin ilmaiseksi), mutta jos niihin haluaa paremmin perehtyä, yleensä peritään sisäänpääsymaksu.

 

Orangen amfiteatteri.
Orangen amfiteatteri.

 

Me emme lomalla yleensä tapaa laskea joka penniä, vaan pyrimme saamaan matkoistamme kaiken ilon irti kokemalla mahdollisimman paljon. Koska kuitenkin teemme itse ruoan ja keitämme omat kahvimme, siinä säästää kahdelta hengeltä jo aika monta euroa päivän aikana verrattuna ulkona syömiseen ja juomiseen. Teemme suurimmat ruokaostoksemme halvoissa supermarketeissa (esim. Aldi ja Lidl) ja tutkimme hypermarkettien halpishyllyt huolella. Elintarvikkeet esimerkiksi Ranskassa ovat reilusti halvempia Suomen hintatasoon verrattuna, ja pelkästään viidelläkympillä saa parhaimmillaan ostoskärryllisen tavaraa (ruokajuomineen). Tapanamme on siksi myöskin tuoda Suomeen ainakin pari laatikollista pelkästään paikallista ruokaa ja juomaa mukana. Tällä tavalla saa myöskin sitä pahinta ikävää Ranskaa kohtaan helpotettua, kun kaapista löytyy ranskalaisia tuotteita, joilla herkutella. Myöskin tästä syystä matkailuautolla kulkeminen on näppärää – tavaraa voi tuoda oikeastaan niin paljon kuin autoon vain mahtuu (ottaen huomioon kokonaispainon)!