Kuten blogin lukijoille on jo varmaan tullut selväksi, olemme aina suosineet Euroopan reissuillamme Turku-Tukholma -reittiä ja siitä jatkaneet lähestulkoon yhtä soittoa Ruotsin ja Tanskan läpi kohti Keski-Eurooppaa. Tällä kertaa kuitenkin päätimme vaihtelun vuoksi kokeilla kerrankin jotain tutusta ja turvallisesta poikkeavaa ja valitsimme Finnlinesin laivan Helsingistä Travemündeen.

 

Pikainen jonotus lippukopille.
Pikainen jonotus lippukopille.

 

Kelin meitä suosiessa heti tavarat hyttiin heitettyämme teimme hyvän päätöksen hakea baarista juomat, joiden kanssa menimme kannelle nauttimaan mahtavasta auringonpaisteesta ja lähdön tunnelmasta.

 

Kelit suosivat kannella viihtyviä.
Kelit suosivat kannella viihtyviä.

 

Reittivalinta jo itsessään eroaa usealla tapaa perinteisestä Tku – Sto – HH-Ferreies – Röd – Putt -reitistä, jota pitkin ajellen Keski-Eurooppa tulee useille tutuksi. Monille, me mukaanlukien, Ruotsin ja Tanskan läpiajo onkin vain pitkä siirtymä, jonka aikana ei turhia pysähdellä, eikä matkalla edes välttämättä yövytä. Ajallisesti reitti menee melko samoihin pitkän laivamatkan kanssa – plussana tosin todettakoon, että Saksaan päästyämme kuski ei ollut ajamisesta poikki eikä repsikan takapuoli istumisesta puutunut.

Rahtilaivalla matkustamisessa suurimpana erona perinteiseen risteily-autolauttaan on huomattavasti pienemmät matkustajatilat ja aktiviteetit (vertailuna esim. Viking Grace 2800 matkustajaa versus Finnlady 550 matkustajaa). Meille se ei ollut ongelma, päinvastoin. Saimme rauhassa kirjoitella blogia, lueskella ja fiilistellä merta sekä muita merellä liikkuvia aluksia. Yö tuli nukuttua rauhassa ilman jatkobileitä naapurihyteissä, eikä hyttikäytävältäkään kajahtanut nukkuma-aikana yhtään jääkiekkojoukkueen kannatuslaulua. Mikko entisenä merimiehenä varsinkin oli innoissaan pidemmästä merimatkasta, jonka saa rauhassa taittaa tekemättä mitään. Lapsiperheillä asiat on varmaankin toisin, leikkihuone laivasta kyllä löytyy, mutta se perinteinen Ville Viikinki tai Harri Hylje puttuu ja hyttikäytävätkin on nopeasti tutkittu ja seikkailtu läpi. Voisimme kuitenkin veikata, että lapsiperheet valmistautuvat tällaisiin reissuihin ottamalla tarpeeksi aktiviteettia mukaan laivaan.  Yhteenvetona voimme kuitenkin todeta pitkän laivamatkan olevan oletettavasti parempi vaihtoehto kuin yhtä pitkä automatka lastenkin kanssa.

 

Kaunis auringonlasku alakannelta kuvattuna.
Kaunis auringonlasku alakannelta kuvattuna.

 

Olimme jo etukäteen ottaneet laivalle ateriapaketin, johon kuului kaksi päivällistä (ensimmäinen alkoholijuomineen) ja brunssi. Buffetin ruoalla jaksoi kyllä koko matkan, sillä siellähän sitten tavataan perisuomalaisena syödä koko rahan edestä! Laivalta toki sai pikkunälkään sämpylöitä ja karkkiakin, mutta valikoima muun kuin buffet-ruoan suhteen ei ollut niin laaja.

 

Buffetruoka kesti hyvin vertailua, voisi jopa kehua mainioksi!
Buffetruoka kesti hyvin vertailua, voisi jopa kehua mainioksi!

 

Meillä oli kummallakin ollut kiireinen viikko takana, joten ruokaähkyjen jälkeen uni maittoi ja taisimmekin loppujen lopuksi nukkua suurimman osan matkasta! Muutoin vietimme kannella aikaa kirjaa lukien ja ohilipuvia laivoja ihmetellen. Talvella nuo aktiviteetit tosin täytyy tyytyä hoitamaan sisätiloissa… Nettikään ei meidän iOS-laitteillamme valitettavasti pelannut, mutta eipä ainakaan tullut turhia roikuttua Facebookissa.

Travemündeen päästyämme oli jo ilta, ja koska tarkoituksenamme oli kuitenkin jäädä Pohjois-Saksaan, emme pitkää siivua lähteneet yötä vasten taittamaan. Päädyimme valitsemaan stellplatzin (yksinkertainen 24h camping-alue karsituilla palvelulla) Graal-Münitzistä noin parin tunnin ajomatkan päässä. Huoltoasemalta haettiin iltapala ja sitten painuttiinkin aika pian yöpuulle. Stellplatz verotti lompakkoamme 15 euron verran, mikä sinänsä oli kohtuullisen paljon alueesta, jolta ei kuitenkaan löytynyt vessaakaan. Aamulla kuitenkin vasta tajusimme, että olimme tosiaan keskellä turistikylää (jota koko rannikko näytti olevan), joten hinnat olivat varmasti myös sen mukaiset.

 

Stellplaz sijaitsi luonnonsuojelualueen rajalla.
Stellplaz sijaitsi luonnonsuojelualueen rajalla.

 

Vinkkinä näin vielä kaikille sunnuntaina Saksassa pyöriville – normaalista poiketen ainakin täällä Pohjois-Saksan rantaturistikohteissa kaupat ovat myös sunnuntaisin avoinna! Meiltä lähti yksi huoli harteilta kun saimme parin päivän eväiksi muutakin syötävää kuin Esson bratwurtsin. Seuraava kohde meillä olikin Rügenin saari, josta lisää seuraavassa postauksessa!

 

Travemünden satamamiljöötä laivan kannelta kuvattuna auringon laskiessa.
Travemünden satamamiljöötä laivan kannelta kuvattuna auringon laskiessa.