Emme olleet kumpikaan aiemmin juurikaan kierrelleet Pohjois-Saksaa, vaan yhteisilläkin matkoilla lähinnä painaneet kiireellä alaspäin kohti Ranskaa. Päätimme kuitenkin, että kuukauden pituisella lomalla meillä täytyy olla aikaa muuhunkin kuin Ranskassa pyörimiseen. Siispä otimme vähän etukäteen selvää, mitä pohjoisella oikein meille mahtaisi olla tarjottavaa.

Meren ystävinä valinta kohdistui Rügenin saareen, joka sijaitsee entisen Itä-Saksan puolella, Puolan rajan lähellä. Rügen on Saksan suurin saari (962km²) ja yksi Saksan suosituimmista lomakohteista, joten mistään pienestä paikasta ei tosiaan ollut kysymys. Alunperin ajattelimme vain poiketa pikaisesti parissa kohteessa saarella, mutta lopulta siellä vierähti hyvinkin pari päivää, ja varmasti olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa nähtävää.

 

Näkymä Binzin 370m mereen ulottuvalta laiturilta kohti jo 1870-luvulla rakennettua lomakaupunkia.
Näkymä Binzin 370m mereen ulottuvalta laiturilta kohti jo 1870-luvulla rakennettua lomakaupunkia.

 

Kämppäriä etsiessämme matkallemme osui höyryveturi, jonka reittiä päätimmekin sitten lähteä seuraamaan. Kulkupeli johdatti meidät pääteasemalleen, Göhrenin kylään, ja suoraan kämppärin porteille. Koska ilta saapui jo (kummallisesti olimme päivän saaneet taas kulumaan rauhallisesti ajaen!), päätimme majoittautua kyseiselle kämppärille, joka sitten sattuikin kuulumaan isompaan ketjuun ja hintakin oli sen mukainen. Kyseessä oli kuitenkin aikamoinen täyden palvelun kämppäri elokuvateattereineen ja kaikkine sivuohjelmineen (puhumattakaan siitä, että se sijaitsi ihan Itämeren rannassa), joten tuo lähes 50e hinta/yö oli ymmärrettävä. Helppoa lomaa etsivälle matkailuperheelle tuo kämppäri oli ihanteellinen, mutta meille turhan hieno. Valinnanvaraa saarella kämppäreiden suhteen kyllä riittää, niitä nimittäin löytyy yli 20kpl kokonaisuudessaan.

 

Camping Regenbogen
Camping Regenbogen

 

Positiivista oli kuitenkin, että pääsimme porteilta suoraan höyryjunaan, jolla matkasimme päivän päätteeksi Binzin kylpyläkaupunkiin ihastelemaan merta. Höyryjuna kulkee omalla kapearaiteisella (750mm) rautatiellään jota on aloitettu rakentamaan jo vuonna 1895. Juna kulkee 59,4km pitkällä radalla, matkalla on 17 asemaa ja pysäkkiä. Junan huippunopeus on vain 30km/h joten se on avovaunuineen oikein mainio tapa nauttia saaren maisemista rannalta rannalle. Junia kulkee sesonkiaikana noin kahdesti tunnissa aamukahdeksan ja iltayhdeksän välillä.

 

Puuhiilen tuoksua ilmassa.
Puuhiilen tuoksua ilmassa.

 

Olimme liikkeellä varsinaisen sesongin ulkopuolella ja Binzistä tuli monella tapaa mieleen Biarritz talviaikaan – meno oli rauhallista, ja kaupunki selvästi hienommalle väelle rakennettu. Myöskään montaa meidän ikäistämme ei tullut vastaan, tosin niin on järjestäen ollut melkein kaikkialla tähän aikaan vuodesta. Binzissä käväisimme merelle johtavalla, 370 metriä pituisella laiturilla ihastelemassa aallokkoa. Laituri oli aikanaan jopa 600m pitkä, mutta se tuhoutui myrskyssä vuonna 1905, laituri rakennettiin uudelleen kuitenkin jo kolmen vuoden jälkeen. Epäonninen laituri tuhoutui osittain jo toisen kerran vuonna 1912 jolloin tukirakenteiden petettyä 17 ihmistä menetti henkensä. Nykyinen ”laiturinpätkä” on rakennettu uudelleen vasta vuonna 1994. Binzin kylpyläkaupungilla on pitkät perinteet lomakohteena ja se on pääosin rakennettu nykyiseen muotoonsa jo 1870-luvulla.

 

Rataa liikennöidään kuudella hiililämmitteisellä höyryveturilla.
Rataa liikennöidään kuudella hiililämmitteisellä höyryveturilla.

 

Seuraavana päivänä päätimme harrastaa kulttuuria ja otimme suunnaksemme Proran ”lomakeskuksen” Binzin vieressä. Prorahan oli Hitlerin suuruudenhullu suunnitelma 20 000 asukasta käsittävästä, kilometrien pituisesta lomahotellista, jonka keskellä tietenkin olisi sijainnut kaikki asukkaat kattava sali propagandapuheita varten. Kompleksia oltiin jo ehditty rakentaa tovi, mutta sodan syttyminen keskeytti rakennuspuuhat ja sittemmin Proraa on käytetty muun muassa sotasairaalana ja sotilaiden koulutuskeskuksena.
Nykyään yhdessä Proran rakennuksista sijaitsee hyvinkin omalaatuinen museo, jossa tietenkin kävimme tutustumassa. Museo mainostaa itseään useilla eri näyttelyillä, ja kyllähän sieltä sitten löytyi niin Picasson maalauksien jäljitelmiä, vanhoja kirjoituskoneita, laivojen pienoismalleja, DDR:n moottoripyöriä ja jos jonkinmoista ”museo”huonetta. Oli siellä kuitenkin myös alkuperäiseen kuntoon jätettyjä lomaosakehuoneistoja, joiden vuoksi mekin oikeastaan museoon menimme. Sisäänpääsy maksoi n. 7 euroa, mutta niin huvittavaa museokierroksellamme oli, että sen kelpasi maksaakin.
Osa Prorasta näytti myös olevan remontin alla, ja myynnissä olikin lomaosakkeita uudistetusta Prorasta. Meille ei kuitenkaan ensimmäisenä tulisi mieleen ostaa lomahuoneistoa niin karulta alueelta, sijaitsi se sitten kuinka meren rannalla (ja nykyään puutkin olivat peittäneet suurimman osan merinäköalasta).

 

Yksi pienenpieni osa 4,5km pitkää rakennuskompleksia.
Yksi pienenpieni osa 4,5km pitkää rakennuskompleksia.

 

Tekstiilejä myöden alkuperäinen Proran lomahotellihuone.
Tekstiilejä myöden alkuperäinen Proran lomahotellihuone.

 

Pienoismalli Proran lomahotellista. Rakennukset muodostavat luonnollisessa koossaan 4,5km pitkän kompleksin.
Pienoismalli Proran lomahotellista. Rakennukset muodostavat luonnollisessa koossaan 4,5km pitkän kompleksin.

Prorasta jatkoimme matkaa kohti Sassnitzin satamaa, josta hyppäsimme laivan kyytiin kohti Jasmundin kansallispuistoa ja Kap Arkonaa. Kyseessä on eräs Saksan vierailluimmista turistikohteista Rügenissä ja laivalla Kap Arkonan kalkkikivirannikkoa pääsee ihastelemaan useita kertoja päivässä. Me kun satuimme olemaan pohjoisessa juuri tuulisena aikana, oli laivamatkakin yhtä vuoristorataa. Kiersimme rannikkoa aika kaukaa, joten kiikarit olisivat olleet näppärät mukana – kaukaa rannikko näytti toki hienolta, mutta ei niin loistokkaalta kuin kuvissa. Kap Arkona oli kuitenkin mielenkiintoinen kohde jo senkin vuoksi, että ajan kuluessa alue vain pienenee, sillä hauras kalkkikivikallio murtuu aika ajoin ja tippuu mereen. Sitä pääsee toki ihastelemaan lähempääkin patikoimalla Jasmundin kansallispuistossa ja laskeutumalla alas rannalle, mutta meille riitti hyvin laivamatkakin.

 

Britannian Kuninkaallisen laivaston sukellusvene museoituna Sassnitzin satamassa.
Britannian Kuninkaallisen laivaston sukellusvene museoituna Sassnitzin satamassa.

 

Sataman aallonmurtaja jää taakse ja keikunta alkaa.
Sataman aallonmurtaja jää taakse ja keikunta alkaa.

 

Jasmundin luonnonsuojelualueen kuuluisa kalkkikivijyrkänne Köningsstuhl (keisarintuoli).
Jasmundin luonnonsuojelualueen kuuluisa kalkkikivijyrkänne Königsstuhl (kuninkaantuoli).

 

Ennen auringonlaskua oli aika jättää Rügenin saari ja suunnata jo etelämpään päin. Tähän asti olemme välttyneet myrskyiltä ja rankilta sadekuuroilta – vain öisin on satanut, eikä se tosiaan ole meitä haitannut. Etelä-Saksassa tilanne onkin sitten ollut toinen…

 

Etelään päin mentäessä alkoi sateet ja ruuhkat.
Etelään päin mentäessä alkoivat sateet ja ruuhkat.