Saksantourneemme seuraavaksi kohteeksi valikoitui pitkän historian omaava Schwerin, joka tunnetaan myös seitsemän järven kaupunkina.

 

Schwerinin parlamenttitalo (linna).
Schwerinin parlamenttitalo (linna).

 

Matkaoppaiden ”pohjoisen Firenzeksi”kin tituleeraama kaupunki kiinnosti meitä etenkin kuvissa loistokkaalta näyttävän linnan vuoksi. Tuota linnaa mekin sitten ajattelimme mennä ihailemaan, siinä samalla kun kiertelisimme vanhassa kaupungissa ja tuntisimme olevamme keskiaikaisessa Saksassa.

Heti kaupunkiin ajettuamme löysimme helposti kohtuuhintaisen parkkipaikan matkailuautolle aivan kivenheiton päässä nähtävyyksistä. Kävelimme ensin vanhan kaupungin lävitse kohti linnaa, mutta se odottamamme vanhan ajan hohto oli jo aikoja sitten hävinnyt, eikä keskustassa meidän silmiimme osunut oikein mitään ”oikeaa” vanhaa, mitä olimme odottaneet. Voi olla, että odotuksemme olivat olleet liian korkealla, sillä väistämättäkin vertasimme kaupunkia mihin tahansa vanhaan Ranskan kaupunkiin, joita on tullut koluttua.

 

Schwerinin vanhaa kaupunkia.
Schwerinin vanhaa kaupunkia.

 

Kaikesta huolimatta päätimme antaa linnalle mahdollisuuden, näyttihän se jo ulkoapäin pramealta (ja koska mallia oli haettua Loiren laakson linnoista, odotuksemme olivat korkealla)! Pettymys oli kuitenkin suuri kun astelimme linnaan sisälle todetaksemme sen toimivan nykyään Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion parlamentin kokoontumispaikkana (kaksi kolmasosaa linnasta on parlamentin käytössä). Koitimme livahtaa sisään museoonkin, mutta jo ensimmäiseen huoneeseen mennessämme totesimme remontoinnin olevan liikaa – herttuat tuskin polttelivat sikareitaan tupakkakopissa. Pettyneinä päätimme luovuttaa Schwerinin suhteen ja jatkaa matkaamme. Etelä-Saksan sateet siirtyivät kohti pohjoista, joten mekin jouduimme matkallamme onnettomuuksien takia ruuhkiin. Leiriydyimme Rostockin liepeillä Schwaanissa, jossa oli vaatimaton, mutta mukava kämppäri. Siellä kuuntelimme sateen ropinaa, ja päätimme aikataulullisista syistä jättää Saksan pikkuhiljaa taaksemme ja siirtyä kohti Ranskaa. Ehdimme kuitenkin vielä yöpymään yhden yön Hannoverin kulmilla Arnumissa, josta löydimme kämppärin järven rannalta (vaihtoehtoja oli useitakin, mutta kyseisessä kämppärissä oli sentään järvinäkymät ikkunasta).

 

Camping-alue järven rannalla.
Camping-alue järven rannalla.

 

Jo ennen Ranskaan lähtöä meiltä kyseltiin, miten oikein uskallamme lähteä maahan, jota uhkaavat polttoaineen loppuminen, lakot ja joka vielä on terrorismiuhankin alla näin jalkapallon EM-kisojen aikaan. Tähän listaan tulivat pisteeksi iin päälle vielä pahat rankkasateet ja tulvat. Olimme kuitenkin ottaneet jo vähän etukäteen selvää polttoaineen saamisesta (ongelmia tuntui olevan suurimmaksi osaksi vain Pohjois-Ranskassa ja Atlanin puolella), eivätkä julkisen kulkuneuvon lakot meidän matkasuunnitelmiimme vaikuttaneet.

Epäilimme Luxemburgissa olevan jonoja huoltoasemilla, mutta eihän siellä ollut tankkaajia yhtään enempää kuin ennenkään. Emme myöskään törmänneet matkan varrella osuneissa huoltoasemissa minkäänlaisiin sulkukyltteihin tai nähneet autoja poltettavan ja mellakoita saarrettavan. Ainoastaan Lyonin lähistöllä huoltoasemalla oli kielletty jerrykannuihin tankkaaminen. Tilanne on varmasti ollut huonompi toukokuun lopussa, mutta näin kesäkuussa ongelmia ei enää ollut.

 

Lakko on asettanut muutamia rajoituksia, reitillemme ei osunut muuta kuin tämä kielto: Ei saa tankata jerrykannuihin.
Lakko on asettanut muutamia rajoituksia, reitillemme ei osunut muuta kuin tämä kielto: Ei saa tankata jerrykannuihin.