Koska Ranskan säätilanne ei näyttänyt parantuvan, teimme päätöksen lähteä Leucatesta vielä etelämpään – kohti Espanjaa. Yöyvyimme vielä yhden yön kuitenkin Ranskan puolella Sainte Marie la Merissä, josta löysimmekin oivallisen ja hyvänhintaisen kämppärin meren rannalta. Kylä oli meille uusi tuttavuus, mutta ilmeisen suosittu karavaanarialue, sillä kämppäreitä oli tarjolla toistakymmentä. Tähtäsimme munisipaaliin, mutta koska viereinen, neljän tähden kämppäri, oli saman hintainen, valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kämppäriltä löytyi kaikkea niin hammamista uima-altaaseen ja sen sijainti rannalla oli loistava. Omistaja hämmästeli kansallisuuttamme, sillä ei ollut ennen tavannut suomalaisia karavaanareita. Ja ihmekös tuo, emme mekään matkallamme törmänneet yhteenkään Suomen kilvissä olevaan autoon, vaikka yleensä meitä suomalaisia tulee vastaan kummallisimmissakin kolkissa.

 

Sainte Marien kämppäriä ympäröi muuri, joka esti kutsumattomien vieraiden pääsyn rannalta.
Sainte Marien kämppäriä ympäröi muuri, joka esti kutsumattomien vieraiden pääsyn rannalta.

 

Vessat olivat astetta prameamptia.
Vessat olivat astetta prameampia.

 

Altaan vieressä sijaitsi myös ravintola ja baari.
Altaan vieressä sijaitsi myös ravintola ja baari.

 

Sainte Marie la Meristä jatkoimme seuraavana päivänä matkaamme rannikkoa pitkin kohti Costa Bravaa ja Santa Susannan kaupunkia. Maisemareitti oli kerrassaan upea, sillä merta ja kallioita sai ihastella pitkälle Espanjan rajankin ylitse. Totesimme myös maan vaihdon olleen paikallaan, sillä Espanjassa aurinko porotti miltei pilvettömältä taivaalta, eikä sateesta ollut tietoakaan.

 

Versio 2

image

Maisemia Espanjan ja Ranskan rajalta, Banuyls-sur-Meristä.
Maisemia Espanjan ja Ranskan rajalta, Banuyls-sur-Meristä.

 

Suuntanamme oli ollut Barcelona, mutta Santa Susannan kaupungin osuessa reitille, oli sinne jo nimen vuoksi pakko jäädä. Meille tämäkään kaupunki ei ollut ennestään tuttu, ja tulikin yllätyksenä, että sinne tehdään pakettimatkoja myös Suomesta. Kyseessä oli siis hyvin tyypillinen turistikaupunki pitkällä rannalla, vesilelukaupoilla ja lukemattomilla hotelleilla. Sijainniltaan Santa Susanna on kuitenkin näppärä, sillä Barcelonaan pääsee junalla reilussa tunnissa.

 

Rannikkoreitti Espanjaan oli paikoittain serpenttiinitietä, joten aivain isoimmille autoille sitä emme suosittele.
Rannikkoreitti Espanjaan oli paikoittain aikamoista serpenttiinitietä, joten aivain isoimmille autoille sitä ei suositella.

 

Me valitsimme kämppärin jälleen meren rannalta ja tällä kertaa pääsimme tosiaan rantaan asti – meri oli käytännössä etupihallamme. Kämppäri oli kuitenkin tyyris, noin 40e yö, joten useammaksi yöksi sinne ei olisi viitsinytkään jäädä. Vaikka kyseessä oli neljän tähden kämppäri, petyimme kuitenkin siihen, että rannalle pääsi aidanraosta jos jonkinmoista kaupustelijaa. Respassa vannottiin, ettei alueella olisi kuin kämppärin asukkaita, mutta jotenkaan emme usko hierontaa myyvien thai-naisten olevan perusturisteja… Auringon laskiessa myyjät toki kaikkosivat ja vartijakin siirtyi paikoilleen, mutta kovan hinnan maksaneina olisimme toivoneet saavamme olla rauhassa.

 

teksti
Santa Susannan kämppärin rantapaikat olivat tehneet hyvin kauppansa.

 

Tottahan toki Espanjastakin löytyi petanque-kenttä.
Tottahan toki Espanjastakin löytyi petanque-kenttä.

 

Harvemmin sitä tällaiseen paikkaan parkkeeraa yöksi autonsa.
Harvemmin sitä tällaiseen paikkaan parkkeeraa yöksi autonsa.

 

Maisemat ikkunasta olivat kohdillaan.
Maisemat ikkunasta olivat kohdillaan.

 

Halusimme tietenkin kokea myös kulttuuria Espanjassa ja koska Barcelona oli jo meille tuttu paikka, jatkoimme alas rantaa pitkin kohti yhtä Välimeren tärkeimmistä satamakaupungeista, Tarragonaa. Kaupunki on myös historiallisesti merkittävä ja roomalaisten jälkiä siellä on vielä paljonkin nähtävillä. Me poikkesimme ensiksi ihastelemaan Puente del Diablon akveduktia. Kyseinen akvedukti lienee rakennettu jo hyvissä ajoin ennen ajanlaskua ja ikäänsä nähden se on vielä erittäin hyvin pystyssä. Autolla Puente del Diablelle pääsi hyvin ja näytti siitä bussikin menevän ohitse.

 

Akveduktin päälle pääsi myös kävelemään.
Akveduktin päälle pääsi myös kävelemään.

 

Versio 2
Puente del Diable tunnetaan myös Les Ferreres Aqueductina.

 

Tarragonasta löytyy niin amfiteattereita kuin katedraalejakin, mutta niiden sijaan me suuntasimme Centcellesiin, jossa sijaitsi (nyt jo ränsistynyt) 300-luvulla rakennettu roomalainen kylä ja roomanaikaisen Espanjan tärkein mausoleumi. Centcelles sijaitsi lähiössä ja kestikin hetki löytää perille oikeaan osoitteeseen. Harmiksemme kuitenkin kylän jäännökset olivat lukittujen aitojen takana, eikä aukioloajoistakaan oikein ollut missään mainintaa. Pari kuvaa räpsittyämme lähdimmekin etsimään yöpaikkaa.

 

image
Kurkistus aidan takaa roomalaiseen kylään (tai mitä siitä jäljellä olikaan).

 

Tarkoituksenamme oli etsiä tällä kertaa halvempi kämppäri, toki meren ääreltä, ja jatkoimmekin jonkin matkaa poispäin Tarragonasta L’Hospitalet de l’Infantin kylään. Navigaattorista löytyi kämppäri syrjäisemmältä seudulta, mutta ei se näköjään hintaan silti vaikuttanut – tämäkin yö maksoi saman verran kuin edellinen. Kämppärin omisti hollantilaispariskunta, joka myös hämmästeli pitkää matkaamme kaukaisesta Pohjolasta asti. Useimmat vieraat kun olivat italialaisia tai saksalaisia (kumma kyllä ranskalaisia ei Espanjan kämppäreillä ainakaan vielä näkynyt). Maisemat olivat kuitenkin taas kohdillaan ja tällä kertaa saimme olla rauhassa kaupustelijoilta.

 

L'Arenalin rantaa l'Hospitalet de l'Infantissa.
L’Arenalin rantaa ja kaukana siirtävää Tarragonan satamaa l’Hospitalet de l’Infantissa.

 

Pihavalotkin pääsivät rantahiekassa käyttöön.
Pihavalotkin pääsivät rantahiekassa käyttöön.

 

Reissumme alkoi kuitenkin jo olla reippaasti yli puolivälin, joten parin Espanjassa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata ylöspäin ja takaisin Ranskaan.

 

Ihan ei vielä automme mahtunut palmun varjoon.
Ihan vielä ei automme mahtunut palmun varjoon.