Tänä aamuna moni heräsi surullisiin uutisiin – Ranskassa oli tehty jälleen terrori-isku. Kuten monissa muissakin suomalaisissa, myös meissä isku herätti tunteet pintaan, sillä kyseessä oli hyökkäys tuttuun maahan ja tuttuihin maisemiin. Kuukausi sitten mekin olimme Etelä-Ranskassa lomalla, nauttimassa hyvästä säästä ja paossa arkea. Siksi onkin niin vaikeaa kuvitella, että joillakin tuo ilo loppui eilen ikuisiksi ajoiksi.

Olemme jo palanneet Suomeen, joten tunnelmia Ranskasta emme voi täältä käsin välittää. Uskomme kuitenkin, että kaikki tietävät, mikä olotila siellä nyt vallitsee – niin turisteilla kuin ranskalaisillakin. Koska Nizza oli jo pidempään ollut terroriuhan alla, oli meilläkin siellä ollessamme takaraivossa ajatus, että jotain voi sattua, milloin vain. Matkustamisesta tulee kuitenkin mahdotonta, jos jatkuvasti elää pelossa – tällä hetkellä kun hyökkäykset ovat mahdollisia melkeinpä missä vain. Karua ajatella, mutta siitä syystä sitä saakin olla onnellinen, kun omalle kohdalle (tai läheisille) ei ole sattunut mitään.

Reissullamme kohtasimme suomalaisia, jotka jättivät Ranskan vierailun väliin pelon takia; olivat kyseessä sitten lakot tai terroristit. Se on hyvin ikävää, mutta tällä hetkellä täysin ymmärrettävää. Me olemme aina kokeneet olomme maassa turvalliseksi ja toivomme niin jatkossakin kokevamme.

Graffiti muistutuksena 2. maailmansodasta Arromanches-les-Bainsissa, Normandiassa. Pätee tähänkin päivään.
Graffiti muistutuksena 2. maailmansodasta Arromanches-les-Bainsissa, Normandiassa. Pätee tähänkin päivään.