Ranskan reissumme viimeiset nähtävyyskohteet sijaitsivat Normandiassa, eikä varmaankaan tule yllätyksenä, että kohteet olivat jälleen historiallisesti kuuluisia ja merkittäviä. Tarkoituksenamme oli siis viettää yksi päivä maailmankuululla Mont Saint-Michelin luostarisaarella ja toinen toisen maailmansodan muistomerkeillä Normandian rannoilla.

Olimme lähteneet ajelemaan La Rochellesta iltaa vasten ja yöpaikkamme löytyikin helposti Googlen avulla – matkaparkki Beauvoirin kylässä vain muutaman kilometrin päästä Mont St.Michelistä. Tarjolla oli itseasiassa kaksikin matkaparkkia, joista toinen sijaitsi ilmaisen bussikyydin päässä Mont St.Michelistä, mutta oman viihtyvyytemme vuoksi valitsimme vähän pidemmän matkan päässä sijaitsevan parkin. Vessoja ei ollut, mutta sähköt, wi-fi ja WC:n tyhjennys kuuluivat n. 10 euron suuruiseen taksaan. Alue oli siisti ja iso, joten meidän ei tarvinnut olla sillit purkissa muiden karavaanareiden kanssa, vaan saimme valita oman rauhallisen soppemme vähän sivummalta.

Seuraavana aamuna olimme ajoissa liikkeellä ja lähdimme kohti bussipysäkkiä, josta kyyti saarelle maksoi pari euroa. Vielä parikymmentä vuotta sitten autolla olisi päässyt melkein Mont St.Michelin porteille asti, mutta kovan trafiikin ja luontomaiseman säilyttämisen vuoksi maksulliset parkkipaikat oli nyt siirretty parin kilometrin päähän ja saarelle pääsi joko bussilla, hevoskyydillä tai ronskisti kävellen. Reippaita kävelijöitä riitti yllättävän paljon, vaikka matka saarelle olikin uuvuttava – varsinkin sadesäällä (joka meillekin osui kohdalle). Vaikka kävelyreitti mantereelta saarelle on vain noin tunnin mittainen, pitää se laskuveden aikaan sisällään mutaisessa hiekassa kävelyn. Jos siis päätät lähteä tutustumaan luostarisaarelle jalan, suosittelemme uimasandaalien ja vaihtokenkien mukaanottamista!

 

Bussi jätti meidät kuvausmatkan päähän saaresta.
Bussi jätti meidät kuvausmatkan päähän saaresta.

 

Silta, joka johtaa Mont Saint-Michelin luostarisaareen.
Silta, joka johtaa Mont Saint-Michelin luostarisaareen.

 

Nousuveden vaaraa ei tuona päivänä ollut.
Nousuveden vaaraa ei tuona päivänä ollut.

 

Vaikka Mont Saint-Michelin luostarisaari on kuulunut Unescon perintökohteisiin vasta 70-luvun lopulta, on se ollut suosittu pyhiinvaelluskohde jo toista tuhatta vuotta. Saaren kristillinen historia ulottuu 900-luvulle, jolloin sinne perustettiin ensimmäinen luostari benediktiinimunkeille. Muutama sata vuotta myöhemmin luostari poltettiin, mutta sen tilalle rakennettiin entistä järeämpi versio, joka ajan saatossa sai lisää muureja ja suojia ympärilleen. Nuo muurit suojasivat saarta Englannin hyökkäyksiltä satavuotisen sodan aikana, mutta vasta Ranskan vallankumous ajoi munkit pois saarelta. Tuolloin luostarista tuli vankila, joka kovan painostuksen johdosta suljettiin 1800-luvulla. Nykyään luostarissa asuu niin munkkeja kuin nunniakin, joihin saattaa törmätä päivittäisessä suurjumalanpalveluksessa.

 

teskti
Aamutuimaan luostari ei vielä vilissyt turisteja.

 

Luostarin sisäpihaa.
Luostarin sisäpihaa.

 

teskti

 

Mont Saint-Micheliin liittyy siis valtava määrä historiaa, ja luostarin kunnolliseen kiertämiseen saisi varmasti kulumaan koko päivän. Sisäänpääsy sinne maksoi kymmenisen euroa, ja päivittäin järjestettiin useita ilmaisia opastuksia. Me yritimme tähdätä tuohon edellämainittuun jumalanpalvelukseen, mutta koska olimme niin ajoissa liikkeellä, olimme ehtineet kiertämään luostarin jo ennen palveluksen alkamista. Munkkeja tai nunniakaan ei valitettavasti tullut kaduilla vastaan, vaan saari vilisi turisteja. Alkuperäisiä asukkaita on jäljellä vain muutama kymmenen, joten kaikki ravintolat ja kaupat olivat hyvin turistipainotteisia, hyvillä hinnoilla. Tarkoituksenamme oli myös maistaa munkkien kuuluisaksi tekemää omelettia, mutta niitäkään emme löytäneet kuin yhdestä ravintolasta alkupalan muodossa.

 

Korkealle kohoava arkkienkeli Mikael suojelee luostaria.
Korkealle kohoava arkkienkeli Mikael suojelee luostaria.

 

tesksti
Luostarisaarelle kannattaa varautua hyvillä kengillä, sillä kivuttavaa riittää.

 

tks
Laskuveden aikaan.

 

Emme myöskään olleet huomioneet takaisinlähtevien bussien aikataulua, ja tajusimme olevamme jumissa saarella vielä monta tuntia ennen seuraavan bussin saapumista. Hyvällä säällä tuo ei olisi haitannut, mutta tihkusateessa oli ikävä nauttia maisemista taivasalla. Niimpä päätimme kuluttaa aikaa Mont Saint-Michelin museoissa, joissa pääsi tutustumaan saaren historiaan. Ranskaa ymmärtämättömille museokierros on osittain turha, sillä selostukset tulevat vain ranskaksi ja näinollen historiallinen faktaosuus saattaa helposti jäädä hämärän peittoon. Jos aikaa siis saarella saa muutoinkin kulumaan, kannattaa harkita jotain muuta kuin museokierrosta…

 

tklkök
Museokierroksen antia ritarien huoneesta; alkuperäinen 1500-luvun sänky.

 

Kaiken käyskentelyn jälkeen luovuimme bussikyydistä, ja päätimme uhmata vesisadetta ja kävellä takaisin autollemme. Hyppäsimme siis Mont St. Michelin mantereella sijaitsevalle parkkialueelle navigoivaan bussiin ja siitä kävelimme pari kilometriä matkaparkille. Evääksi ostettu patonki nahistui matkalla, mutta kuivat vaatteet päälle saatuamme ja kostean leivän syötyämme oli aika jatkaa matkaa.

Mont St.Michel ei suotta kuulu Ranskan merkittävimpiin turistikohteisiin (jossa vuosittain vierailee yli kolme miljoonaa turistia!), joten se kannattaa ehdottomasti merkitä kartalle Pohjois-Ranskaan suunnistettaessa.

 

image