Lahden karavaanimessujen aikaan meille sattui kummallekin muutaman päivän vapaa, joten alkoi kova pohtiminen, mitä tekisimme ja minne menisimme. Vaihtoehtoja pyöriteltiin Suomessa leiriytymisestä ulkomaan lento- ja laivamatkoihin. Emme olleet harrastaneet paljoakaan Suomessa matkailuautoilemisesta, mutta toisaalta mieli kaipasi kauemmas. Lähdimmekin messuille laukut ja auto pakattuina, kaikkeen valmiina. Lopullinen päätös syntyi sitten menomatkalla – lähtisimme pikavisiitille Ranskaan, pakoon Suomen kylmenevää syksyä. Saimme lennot Pariisiin vielä samalle illalle ja kohtuuhintainen vuokra-autokin löytyi näppärästi Budget-vuokraamosta. Majoituksesta meidän ei tällä kertaa tarvinnut kantaa huolta, sillä Mikon vanhemmat lupasivat tarjota meille yösijan muutamaksi yöksi.

Messujen jälkeen otimmekin puskaparkin sijaan määränpääksi Helsinki-Vantaan lentokentän (tai lentoparkin) ja ei muuta kuin turvatarkastuksen läpi koneeseen. Jos jäi epäselväksi, olimme pakanneet myös passit lähtiessämme mukaan, kaikkeen varautuneena!

 

teksit
Pilvien päältä Finnairin siivillä.

 

Pariisiin onneksi lentää nopeasti, joten olimme perillä kymmenen aikaan illalla. Autovuokraamojen sijainti oli meille jo ennestään tuttu, joten aikaa kentällä ei tuhraantunut sen kummemmin. Saimme vuokra-autoksi vähän ajetun, mutta kovia kokeneen Nissanin – missä lie Etelä-Ranskan mellakassa se olikaan käynyt, sillä lommoja ja naarmuja oli siellä sun täällä. No, meidän ei ainakaan tarvinnut pelätä uuden auton kolhimista…

Cemboing sijaitsee vain muutaman tunnin (ruuhkista riippuen) ajomatkan päässä Pariisista, joten olimme yöllä hyvissä ajoin perillä. Koska oli viikonloppu ja Ranskassa sunnuntait ovat edelleen levolle pyhitettyjä, noudatimme mekin tätä ja nukuimme pitkään aamulla. Iltapäivällä kävimme sen verran ajelulla, että hankimme illaksi jotain lisuketta ruoan kanssa. Kävimme siis hakemassa pari maissintähkää ja samalla reissulla löysimme pähkinäpuita, joten taskut pullollaan hasselpähkinöitä olimme varsin tyytyväisiä lähiruokareissuumme.

 

Naapurikylässä maissivarkaissa.
Naapurikylässä maissivarkaissa.

 

öasdlkfölk
Varoitus (nykyään harvaanliikennöidyistä) junista Jusseyssa.

 

öldkalöfk
Aito Burgundin etana. Täysin syömäkelpoinen, mutta jätimme sen kuitenkin rauhaan, sillä meillä ei ollut aikaa paastottaa villietanoita ja näin ollen saada niistä herkullista iltapalaa.

 

Seuraavana aamuna heräsimme leipurin torvensoittoon ja pääsimme nauttimaan aamupalalla tuoreesta patongista ja croissanteista. Ranskassa, ja varsinkin maaseudulla, kylät ovat hyvin pieniä, joten leipurimmekin ajeli Jusseysta ympäryskyliin tuomaan ovelle tuoreet leivonnaiset. Joka kylässä kun ei ole omaa leipomoa tai muitakaan palveluja, joten pienenkin kauppamatkan takia on usein lähdettävä kauemmaksi. Ranskalaiset kuitenkin tottuneesti ajelevat peltoteitä satasen vauhdilla (juurikaan nopeusrajoituksia rikkomatta), joten eihän sellainen ole matka eikä mikään.

Meillä päivän agendana oli käydä Dijonissa Toison d’Orin kauppakeskuksessa hamstraamassa talveksi vaatteita Primarkista. Paluumatkalla piipahdimme Langresin linnoituskaupungissa kävelemässä ja ennen Cemboingiin paluuta kulutimme aikaa Ranskan lempiaktiviteettimme parissa – pyörimällä ruokakaupoissa. Tällä kertaa emme tosin voineet lapata viiniä ja herkkuja tavalliseen tapaan ostoskärryihimme…

 

daöfköasdöfk
Valistuksen ajan filosofi Diderot’n aukio Langresissa. Kaupungista kotoisin oleva Diderot kuuluu Ranskan historian merkittävimpiin henkilöihin.

 

aödslfköalsdkf
Langresin vanhan kaupungin sisääntuloportti, jota Maria ja Jeesus suojelevat.

 

Einestä ranskalaiseen tapaan: sian kieltä ja pastaa.
Einestä ranskalaiseen tapaan: naudan kieltä ja pastaa.

 

Lidl on hyvä ja halpa Ranskassakin.
Lidl on hyvä ja halpa Ranskassakin.

 

Olimme saaneet päivän nopeasti kulumaan, sillä huomasimme aperitiiviajan lähestyvän. Ajelimme siis takaisin Cemboingiin ja siirryimme suoraan ruokapöydän ääreen. Ei ole mikään myytti, että Ranskassa syödään tuntitolkulla – tosin ei se ihan arkipäiväistä ole. Mekin noudatamme tätä periranskalaista kaavaa lomillamme ja parhaimpina päivinä aterioidessa saattaa kulua helpostikin kolmesta viiteen tuntia. On aperitiivi, pääruoka, välijuustot ja jälkiruoka. Ruokailujen välissä pidetään taukoa ja saatetaan käydä pienellä kävelylläkin. Kotona tuo ei tulisi mieleen, mutta Ranskassa se tuntuu ihan luonnolliselta.

Pitkän ruokailun ohessa ehdimmekin hyvin suunnitella seuraavan päivän lähimatkailua, josta lisää seuraavassa postauksessa.