Selätettyämme ensin Ruotsin ja Tanskan oli seuraavaksi Saksan vuoro. Homma kävi lopulta hyvinkin jouheasti. Ensin pieni 300km siivu ajoa, yhdet pikaiset ”yöunet” Rastplatzilla ja seuraavan 500km jälkeen olimmekin jo Luxemburgissa.

Teimme pakolliset ostokset Luxemburgin raja-asemalla; pari pakettia kahvia, sekä tankillinen kohtuuhintaista (0,987€/l) dieseliä.

Sumuista oli.
Sumuista oli.

 

Kuten ensimmäisessä tämän reissun postauksessa jo totesimmekin, emme juurikaan olleet matkaa etukäteen suunnitelleet, eli oli siis aika päättää mitä teemme seuraavaksi. Olemme jo tovin haaveilleet omasta linnasta Ranskassa, joten miksemme olisi tutustuneet niistä prameimpiin ensiksi Loiresta käsin? Ensiksi kuitenkin täytyi leiriytyä matkan varrelle, koska Loireen olisi ollut turha saapua keskellä yötä. Châlons-en-Champagnen kaupunki osui reitille, ja onnistumme löytämään sieltä kohtuuhintaisen kämppärinkin!

 

Riemukaari löytyi Châlons-en-Champagnestakin.
Riemukaari löytyi Châlons-en-Champagnestakin.

Emme jääneet seuraavana päivänä tutustumaan kaupunkiin sen kummemmin, koska tekemistä riitti seuraavassa kohteessa. Loire-joen laaksosta suurin osa kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin nimenomaan linnojensa ansiosta, joita alueelta löytyy useampi sata. Vanhimmat niistä ovat jo tuhatvuotisia, mutta kuuluisimmat sijoittuvat renessanssin ajalle. Loiren linnojen kunnolliseen tutustumiseen saisi varmasti menemään kokonaisen vuoden, mutta koska aika on rajallista ja meilläkin sitä oli laskettu vain pari päivää täällä kulutettavaksi, piti tehdä kompromisseja. Tässä kohtaa mainittakoon myös se, että linnoista osa on yksityisiä, eivätkä ne kuulu mihinkään ”kollektiiviin”, joten jokaiseen niistä on erillinen pääsymaksu. Siihen kun lisätään vielä päälle mahdolliset oppaat ja parkkimaksut, saattaa hinta linnaa kohden kohota pariinkymppiin henkilöltä. Tästäkin syystä ajelimme monen linnan ohitse ja ihailimme niitä ilmaiseksi ulkoapäin (kaikissa tosin sekään ei ole mahdollista).

Chambordin linna ja sitä ympäröivä metsä on kirkkaasti Loiren laakson suurin.
Chambordin linna ja sitä ympäröivä metsä on kirkkaasti Loiren laakson suurin. Maksulliset (11e matkailuautolta) parkkipaikat sijaitsivat lähellä, sisäänpääsy köyhdytti meitä reilu parikymppiä yhteensä.

 

Aloitimme siis kierroksemme laakson suurimmasta, Château de Chambordista. Linnan rakennutti Ranskan silloinen hallitsija ja kova metsästysmies, Frans I. Chambordin linnaa ympäröikin 32 kilometriä muuria, joka käsittää sisäänsä yli 5000 hehtaarin metsästysapajat.

 

Me emme valitettavasti villisikoja tai peuroja bonganneet.
Me emme valitettavasti villisikoja tai peuroja bonganneet, metsästyskaudesta huolimatta.

 

Vaellellessa Chambordia huoneesta huoneeseen tulee miettineeksi, miten 1500-luvulla pärjättiin ilman navigaattoria. Linna on nimittäin niin iso, että siellä hukkaa helposti itsensäkin – varsinkin sesonkiaikana siellä vellovaan turistimassaan. Komea linna kuitenkin on, sitä ei käy missään nimessä kiistäminen. Harmi vain, ettei linnaa alunperin oltu suunniteltu asumiseen ja itse Frans I:kin ehti kuolla ennen linnan lopullista valmistumista. Varsinaiseen hyötykäyttöön linna kuitenkin pääsi toisessa maailmansodassa, jolloin sinne vietiin mm. Louvren arvokkaimpia maalauksia. Nykyisin linnassa vierailee vuosittain lähes miljoona turistia.

Linnan portaiden sanotaan olevan Leonardo da Vincin suunnittelemat.
Linnan portaiden sanotaan olevan Leonardo da Vincin suunnittelemat.

 

Näin syksyllä turisteja ei ollut ruuhkaksi asti.
Näin syksyllä turisteja ei ollut ruuhkaksi asti.

 

Jokaisessa linnassa lämpöä pidettiin yllä autenttisella tavalla.
Jokaisessa linnassa lämpöä pidettiin yllä autenttisella tavalla.

 

Chambord on tuttu myös Disney-faneille; se on Kaunotar ja Hirviö -elokuvan linnan esikuva.
Chambord on tuttu myös Disney-faneille; se toimi Kaunotar ja Hirviö -elokuvan linnan esikuvana.

 

Toinen tutustumisen arvoinen linna, Château de Chenonceau, sijaitsee Chenonceaux’n kylässä. Chenonceau on tunnetusti yksi Loiren kauneimmista linnoista, ennenkaikkea sen sijainnin ansiosta Cher-joen yllä. Chenonceauta pidetään kuitenkin myös naisten linnana, sillä vuosien saatossa se kuului pääosin kuninkaalliseen sukuun kuuluville naisille, jotka vaikuttivat merkittävästi linnan sisustukseen ja sen valtavien puutarhojen ulkoasuun. Chenonceaun galleriahuoneesta löytyykin tiivis ja kattava selostus mm. Diane de Poitiersin ja Katariina de Medicin värikkäistä elämistä.

Chenonceau sijaitsee pitkän kujan päässä, joten sitä ei pääse ilman pääsymaksua näkemään. Hinta on kuitenkin vierailun arvoinen!
Chenonceau sijaitsee pitkän kujan päässä, joten sitä ei pääse ilman pääsymaksua näkemään. Hinta on kuitenkin vierailun arvoinen, ja parkkipaikka ilmainen!

 

Yksi loiren laakson ikuistetuimmista maisemista.
Yksi Loiren laakson ikuistetuimmista maisemista.

 

Ikkunanäkymä Cher-joelle.
Ikkunanäkymä Cher-joelle.

 

Linnan jokainen huone oli prikulleen sisustettu, tuoreita leikkokukkia myöten.
Linnan jokainen huone oli prikulleen sisustettu, tuoreita leikkokukkia myöten.

 

Chenonceau on nykyään Menierin suklaasuvun omistuksessa, mutta linnan pihapiirissä näytti asuvan ihan tavallistakin kansaa (tai sukulaisia ja puutarhureita…). Löytyypä pihapiiristä myös eläimiä, viinikellari, ravintola ja kahvila – joiden palvelut tosin näin syksyllä olivat rajallisia.

Päivä alkoi jo olla pitkällä, joten oli aika suunnata kohti Bloisin kaupunkia ja matkaparkkia. Emme etsinnöistä huolimatta olleet löytäneet avoinna olevaa kämppäriä reittimme varrelta, joten vaihtoehtoja ei paljoa jäänyt. Bloisin matkaparkki sijaitsi kuitenkin hyvällä paikalla ydinkeskustassa, josta oli lyhyt kävelymatka yllättäen kaupungin linnaan!

Bloisin linnassa mm. Jeanne d'Arc meni saamaan piispan siunauksen ennen sotaan lähtemistä.
Bloisin keskustassa sijaitsevassa linnassa mm. Jeanne d’Arc meni saamaan piispan siunauksen ennen sotaan lähtemistä.

 

Blois tunnetaan myös Houdinin synnyinkaupunkina.
Blois tunnetaan myös Houdinin synnyinkaupunkina. Tutustuminen taikurin kotiin tietenkin oli maksullista.

 

aklsdjfkldsfj
Sumuinen aamu valkenee Cher-joella.

 

Seuraavana aamuna kävimmekin talsimassa Bloisin kaupungin kujia ja noutamassa aamupatongit leipomosta. Päivän suunnitelmissa oli vielä käydä Amboisen kaupungissa katsastamassa Leonardo da Vincin linnana tunnettu Clos Lucé, joten aamupalan jälkeen matka jatkui. Ranskan kuningas Frans I oli kova da Vinci -fani, joka saikin keksijä-taiteilijan tulemaan Ranskaan ja viettämään siellä lopun elämäänsä. Clos Lucén linnassa olisi päässyt hämmästelemään da Vincin teosten jäljitelmiä, mutta koska meillä loppui aika ja 20 euroa kyseisestä vierailusta tuntui kiristykseltä, päätimme lopulta jättää vierailun väliin ja suunnata kohti kämppäriä.

 

Sisäpihalta pieni pala Clos Lucéta.
Da Vinci toi aikoinaan mukanaan linnaansa merkittävimmät maalauksensa, jotka on sittemmin siirretty Louvreen esille.

 

Täällä kuoli Leonardo da Vinci.
Täällä kuoli Leonardo da Vinci. Clos Lucésta on maanalainen käytävä Amboisen hienompaan linnaan, mutta epäselväksi jäi, oliko käytävä turisteilta suljettu.

 

Kuten sanottua, linnoja oli Loiren laaksossa joka suunnassa, mihin katsoi. Etukäteen kannattaa selvittää, mihin haluaa tutustua, sillä monen linnan vierailu yhdellä rykäyksellä saattaa jopa alkaa puuduttamaan. Meillä jäi vielä ensi kertaan Tintti-sarjakuvista tuttu Cheverny sekä Prinsessa Ruususen linnana tunnettu Château d’Ussé. Ja lukemattomia muita.

Kämppärin löysimme Poitiersin kaupungin läheltä Saint George les Baillargeaux’n kylästä. Uikkarit olisivat olleet kivat, sillä monen palvelun kämppäriltä löytyi jopa lämmitetty uima-allas. Ensi kertaa varten pistimmekin tiedot muistiin, sillä myöskin huvipuisto Futuroscope sijaitsee lyhyen matkan päästä kohtuuhintaisesta kämppäristä. Oli siis aika kaivaa aperitiivit esiin ja ryhtyä suunnittelemaan seuraavaa määränpäätä.

Poitiersilta matka jatkuu taas!
Poitiersilta matka jatkuu taas!