On vihdoin aika laittaa viimeisin matkamme purkkiin ja siirtyä kohti uusia seikkailuja! Pont du Gardilta suunnistimme aikalailla suoraan ylöspäin, sen kummemmin enää mitään erityisstoppeja tekemättä. Ranskasta emme silti malttaneet vielä lähteä, vaan yksi yö vietettiin Burgundin viinitarhojen keskellä. Saavuimme Nolayssa sijaitsevalle kämppärille myöhään, mutta onneksemme se sattui olemaan auki ja sisään pääsi ajamaan ja paperityöt hoitamaan seuraavana päivänä.

 

Kämppärillä oli meidän lisäksemme vain pari saksalaisseuruetta, joten aika rauhakseen siellä sai olla.
Kämppärillä oli meidän lisäksemme vain pari saksalaisseuruetta, joten aika rauhakseen siellä sai olla.

 

Koska olimme ajelleet viinitarhojen läpi pimeällä, odotti meitä seuraavana aamuna auringon noustessa komea näky paluumatkalla. Olimme päätyneet sattumalta grand cru -viinireitille, jonka varrelta löytyi Burgundin arvokkaampia rypäleviljelyksiä. Tämä Route de Grands Crus on kyllä ollut kohdelistallamme jo tovin, mutta siellä se saa vieläkin pysyä – viinitiloille on kuitenkin mukavempaa mennä tutustumaan sadonkorjuun aikaan ja ajan kanssa. 60 kilometrin pituisen Route de Grands Crus’n reitin voi hyvin aloittaa vaikkapa Dijonista ja jatkaa siitä Beaunen kaupunkia päin.

 

Viinireittejä on helppo seurata, sillä kylttejä näkyy tiheästi matkan varrella.
Viinireittejä on helppo seurata, sillä kylttejä näkyy tiheästi matkan varrella.

 

img_9184

Kuvaustuokio viinipeltojen keskellä.
Kuvaustuokio viinipeltojen keskellä.

 

Burgundista ajelimme tuttujen maisemien ohi moottoritietä kohti Luxembourgia ja Saksaa, aikeinamme tehdä viimeiset ostokset Ranskan puolella vielä rajan lähellä. Emme tietenkään ottaneet huomioon, että kyseessä oli pyhäpäivä, eivätkä edes isompien kaupunkien hypermarketit Luxembourgin rajalla olleet auki. Luovuttaminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen, vaan googlaamalla tärppäsi ja palasimme lähes Metziin saakka löytääksemme avoinna olevan Carrefourin. Hanhenmaksat ja muut ranskalaisherkut kyydissä pääsimme levollisin mielin jatkamaan (taas) paluumatkaa. Luxissa tankkasimme auton täyteen ja päätimme yön jo saapuessa nukkua Saksassa huoltoaseman pihassa seuraavan yön. Tuo oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä moottoritien ollessa remontissa liittymiskohdastamme, näppärä navigaattorimme päätti opastaa meitä pitkin Saksan pikkukylien mutkaisia teitä vuoriston halki kohti A1 -moottoritietä. Aikaa tuhlaantui aivan liikaa siihen, ettemme pimeässä keskellä mäennyppylöitä osanneet itse suunnistaa ja navi muutti suuntaa milloin minnekin. Muutaman tunnin kiemuraisen reitin jälkeen löysimme vihdoin liittymän moottoritielle ja pääsimme Shellin pihaan nukkumaan.

Seuraavan päivän agendaamme kuului uusien renkaiden osto, sillä eturenkaamme olivat matkan aikana jo entisestään kuluneet, emmekä halunneet ottaa riskiä lumisen Ruotsin läpi ajamisesta sileillä renkailla. Google oli jälleen paras ystävämme, ja löysimmekin yllättävän helposti Münsteristä autohuollon, joka suostui vaihtamaan renkaat saman tien (sesongista huolimatta – myös saksalaiset olivat näemmä havainneet talven saapuvan). Palvelu liikkeessä oli erinomaista, joten voimme suositella Caspar Wreden liikettä muillekin!

 

Odottelimme liikkeessä sen aikaa, kun tehokkaat saksalaiset vaihtoivat renkaat autoomme.
Odottelimme liikkeessä sen aikaa, kun tehokkaat saksalaiset vaihtoivat renkaat autoomme.

 

Pisteet myöskin naisystävällisestä autohuollosta!
Pisteet myöskin naisystävällisestä autohuollosta!

 

Uudet renkaat alla oli hyvä jatkaa matkaa kohti Bremeniä ja Gyhumissa sijaitsevaa Hesedorfin talvikämppäriä, jonne saavuimme illansuussa. Edellinen kämppäri Ranskan puolella oli kyllä hiljainen, mutta tällä kertaa olimme ainoat asukkaat! Noh, saipa ainakin valita paikan rauhassa…

 

Gyhumin kämppäri sijaitsi MINKÄ varrella, joten sinne oli suhteellisen helppo löytää.
Hesedorfin kämppäri sijaitsi A1-tien varrella, joten sinne oli suhteellisen helppo löytää. Sesonkiaikaan siellä varmasti riittää väkeäkin enemmän.

 

Bremenistä ei ollut enää pitkä matka Travemündeen, jonne saavuimmekin seuraavana päivänä jo hyvissä ajoin. Ehdimme päivän aikana kierrellä satama-aluetta ja katsella saapuvia ja lähteviä laivoja. Vinkkien perusteella majoituimme kalasatamassa sijaitsevaan Stellplatziin, josta ”näköala”paikka merelle maksoi 12e/yö. Tässä vaiheessa matkaa olimme jo niin pihejä, ettemme malttaneet maksaa sähköstä erikseen paria euroa, ja sekös kostautui seuraavana aamuna, kun auto ei lähtenytkään käyntiin. Onneksemme mukavat saksalaisnaapurit sattuivat olemaan aamutuimaan hereillä auttamassa ja antamassa apuvirtaa, joten ehdimme laivaankin ajoissa.

 

Matkaparkissa Travemünden kalasatamassa.
Matkaparkissa Travemünden kalasatamassa.

 

Laivareitillä Travemünde-Malmö olimme jälleen ainoat automatkustajat (rekkakuskeja toki oli), mutta olivatpa laivaliputkin edulliset; Finnlinesin laivat Travemünde-Malmö ja Kapellskär-Naantali verottivat kukkaroamme vain satasen verran. Ostimme kuitenkin erikseen vielä ensimmäiseen matkaan ateriat ja jälkimmäiseen hytin.

 

Tilaa oli täälläkin.
Tilaa oli täälläkin.

 

Malmöhön saavuimme illansuussa, josta ilman sen kummempia pysähdyksiä jatkoimme suoraan Kapellskärin satamaan nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen seuraavaa laivaa Naantaliin. Oli fiksu veto ostaa uudet renkaat, sillä Ruotsissa pyrytti lunta koko matkan, ja vanhoilla renkailla tuo maan läpi ajaminen olisi kestänyt huomattavasti kauemmin.

Näin oli lomamme taputeltu ja paluu harmaaseen Suomeen edessä. Onneksi kotiin päästyä voi jo alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa!

 

img_9213