Pekingin yksi ehdottomista ilmaisista nähtävyyksistä ovat hutongit; pienet kujat, joilla sijaitsee vanhoja matalia (ja pieniä) taloja vieri vieressä ja joista muodostuu tiiviitä korttelikomplekseja. Näitä näkee vielä verrattain paljon Pekingissä, mutta valitettavasti niitä raivataan jatkuvasti uusien hotellien, ostoskeskusten ja kerrostalojen tieltä. Nykyään tärkeimmät ja historiallisimmat hutong-alueet ovat suojeltuja, sillä niiden tuhoaminen on herättänyt paljon julkista kritiikkiä.

 

Hutong-alueet ovat niin kapeita ja sokkeloisia, ettei niihin ajella autolla. Riksakyyti on hyvä tapa tutustua niihin laajemmin.
Hutong-alueet ovat niin kapeita ja sokkeloisia, ettei niihin ajella autolla. Riksakyyti on hyvä tapa tutustua niihin laajemmin.

 

Aldsfjldkfj

 

Jo ennen matkaa mietimme jo tovin hotellia hutongien keskeltä, mutta lopulta päädyimme Wangfujing-ostoskadun varrelle. Paikan päällä asia kieltämättä harmitti, sillä majoittuminen hutong-alueella olisi varmasti voittanut perinteisen ketjuhotellin! Ensi kerralla sitten… Vietimmekin monena päivänä aikaa eksymällä hutong-alueille – niitä oli ihan hotellimme vieressä, mutta idyllisin taitaa löytyä Schichahaista Rumpu- ja Kellotornin läheisyydestä. Täältä löytyy myös (ainakin yksi) hutong-talo, johon pääsee tutustumaan pääsymaksua vastaan. Seurasimme hetken kyseisen talon edustalla pyöriviä paikallisia turistiryppäitä, mutta kun yksikään ryhmä ei suostunut maksamaan 20 juania (n. 3e) nähdäkseen talon sisäpihan, totesimme ettemme mekään niin tekisi.

Jos hutong-kierroksella kuitenkin kaipaa jotain nähtävää, löytyy Schichahaista myös mm. Prinssi Gongin palatsi, jossa pääsee jälleen ihastelemaan kiinalaisten hulppeaa rakennustyyliä. Nälän yllättäessä lähistöltä löytyy useita ruokakojuja, joiden antimilla varmasti saa nälän taltutettua pienellä hinnalla! Kannattaakin testata paikallista erikoisuutta, aasipurilaista. Näin mekin teimme ja hyväksi totesimme.

 

Adfjldkjf

Aldjlkj

Alkfjadlkfj
Kiinalaisilla oli mainio viimansuoja mopoihin – koskahan Suomeen tulee vastaavia?

 

Vaikkei Peking mikään bisnes-kaupunki olekaan, pääsi hutongeissa näkemään paikallisten elämää suurkaupungin keskellä. Kissat ja koirat pitivät vahtia kapeilla kujilla, pyykit roikkuivat siellä missä mahtui, kokit korjasivat pyöriään työvaatteet päällä… Niin, ja riksoja ja mopoja sai väistellä! Varsinkin iltaisin äänettömät sähkömopot ja järjestäen täysin valottomat kulkupelit olivat vaarallisia. Hutongit ovat kokemuksen arvoisia, eikä niitä löydä mistään muualta maailmasta.

 

Adsljfdskfj

Ladjflkjdf

Adlsfjdklfj
Valvovan katseen alla.

 

Wangfujingilla shoppaillessa kannattaa samalla poiketa poikkikadun hutongeille. Sieltä löytyy mm. ruokakojuja sekä paikallisten kauppahalli. Jos meillä olisi ollut oma keittiö, olisimme varmasti ostaneet tuorenuudelit ja elävät kalat kyseisestä paikasta! Mieli teki kyllä ostaa vaikka mitä, kunpa vain olisi ollut tulkki apuna. Elävistä mereneläimistä taisimme tunnistaa vain rauskut ja kilpikonnat, kalat olivat jo eksoottisempaa lajia. Emme myöskään päässeet vertailemaan marketin hintoja kauppahallin hintoihin – niitä kun ei ollut missään näkyvissä.

Wangfujingin hutongit eivät kuitenkaan olleet niin idyllisiä ja hyvinä pidettyjä kuin Schichahaissa, jota selvästi pidetään turistienkin takia hyvässä kunnossa. Useat matkanjärjestäjät kauppaavat turistikierroksia hutongeille, mutta niiden ostamiseen sijaan kannattaa lähteä omatoimisesti retkelle ja tuhlata säästyneet rahat vaikkapa riksa-ajeluun! Jos joskus eksyt Pekingiin, irrotta matkastasi edes pari tuntia hutong-alueiden tutkimiseen.

 

Adsfdsf