Automatkailun ehdoton plussapuoli on se, että matkan varrella näkee paljon enemmän kuin vaikkapa lentokoneella matkustettaessa. Meille on useammankin kerran käynyt niin, että olemme nähneet reitin varrella kyltin jostain historiallisesta kohteesta, ja poikenneet mielenkiinnosta katsomaan, mistä on kyse. Niin kävi tälläkin reissulla.

Ranskassa ensimmäinen etappimme oli Cemboing, jonne meidän oli tarkoitus saapua perille sunnuntai-iltapäivällä. Meillä kun ei ollut illalle vielä ruokaa, päätimme maahan ajettuamme ensitöiksemme metsästää auki olevaa ruokakauppaa. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei Ranskassa ole. Vaikka arkipyhinä (joita katolisessa maassa on yllättävän paljon) yhä useammat kaupat pitävät ovensa auki, on sunnuntai pyhitetty lepopäivälle. Marketit saattavat olla auki puoleenpäivään asti, mutta sen jälkeen kaupassakäynti on lähestulkoon sula mahdottomuus. Kyseessä oli vielä vaalipäivä, joten emme pidättäneet hengitystämme kaupan suhteen. Navigaattoriin laitettiin kuitenkin hakuun kauppoja matkan varrelta, ja niitä kohti suunnistettiin. Olihan meillä päivä aikaa – ja patonkia oli saatava!

 

Asldfjlkjf
Finaalikaksikko Macron ja Le Pen.

Muutaman vesiperän jälkeen etsintä alkoi tuntua jo toivottomalta, joten ei auttanut muu kuin pirauttaa Ranskassa olevalle Mikon siskolle ja kysyä, olisiko heillä tarpeeksi ruokaa illaksi meillekin. Olimme päättäneet säästää tietulleissa ja tulla ilmaista isoa tietä, Route Nationalia, jolla edes avoinna olevaa huoltoasemaa ei tullut vastaan. Sen sijaan tutustuimmekin meille uusiin pohjoisiin ranskalaiskyliin niitä läpiajelemalla. Mairiet, eli tuttavallisemmin määritolivat auki äänestystä varten, ja ihmiset olivat jo selvästi kerääntyneet tuttavilleen seuraamaan illan vaalitulosta. Mutta jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin – löysimme nimittäin patonkia! Ilmeisesti boulangeriet ovat tällä seudulla harvemmassa, sillä lämpimän patongin sai noutaa automaatista. Makutestit tosin puhuivat puolestaan – noudamme jatkossakin patonkimme mieluummin leipomosta tuoreina.

 

Tämä jos mikä on oikea matkapatonki!
Tämä jos mikä on varsinainen matkapatonki!

 

Ensinälkää lääkittyämme jatkoimme Lorrainen aluetta alaspäin ja yhtäkkiä huomasimme saapuneemme keskelle yhtä lukemattomista maailmansodan taistelutantereista. Kylttejä saksalaisten ja amerikkalaisten sotilaiden hautuumaista näkyi siellä sun täällä ja lopulta bongasimme tienviitan tuhoutuneesta Remeneauvillen kylästä. Emme olleet ennen moisesta kuulleetkaan, joten täytyihin tuo käydä katsomassa.

 

Remeneauville

 

Kävi ilmi, että nykyisin metsän keskellä sijaitseva ”muistomerkki” oli alkujaan ollut pieni kylä, joka oli täysin tuhoutunut ensimmäisen maailmansodan pommituksissa. Ainoastaan muutamien talojen sammaloituneet perustukset ja kirkon rauniot (joita parhaillaan restauroitiin) kertoivat metsässä olleen asutusta reilu sata vuotta sitten. Jokainen talo ja tila oli merkitty kyltein, ja niin olivat myös teiden nimet ennallaan. Sittemmin Remeneauvillen kylä on rakennettu uudelleen ja yhdistetty naapurikylän kanssa yhteen, Limey-Remeneauvilleksi. Pienen googletuksen jälkeen kävikin ilmi, että samankaltaisia tuhottuja ja naapurikylään yhdistettyjä kyliä löytyy lähiseuduilta enemmänkin – harvasta enää vain on jäljellä yhtään mitään.

 

Aldjslfjkdf
Suuret kuopat maassa paljastavat kylän surullisen tarinan.

 

Koulusta ei ole enää mitään jäljellä.

 

Normandiassa ja Picardiessa maailmansodan jälkiä näkyy tunnetusti joka suunnassa, mutta meille tuli yllätyksenä löytää Remeneauvillen kylä keskeltä Lorrainen maaseutua. Mutta juuri tämä on yksi niistä asioista, miksi Ranska on niin valtavan mielenkiintoinen ja yllättävä maa. Jokaisella kylällä on oma historiansa ja tarinansa; toisten tärkeimmät piirteet sijoittuvat maailmansotien aikaan, toisten Rooman valtakuntaan tai jopa kivikauteen saakka. Olemme monesti miettineet, että jos joskus asuisimme Ranskassa, kaikki aikamme menisi historian tutustumiseen!

 

Adlsjflsdjfk
Kirkon jäljelle jääneet rauniot.

 

Tarpeeksi tuhoutunutta kylää tutkittuamme oli vihdoin aika jatkaa matkaa kohti Cemboingia, jossa meitä odottivatkin jo herkulliset aperitiivit ja lämmin (luultavasti koko seudun ainoa) sauna. Kahden päivän matkustamisen jälkeen teki hyvää rentoutua ja nauttia ranskalaisista herkuista. Tietenkin, tärkeän päivän ollessa kyseessä, jännitimme mekin pöydän ääressä vaalituloksia. Ja kuinkas siinä sitten kävikään?

 

Malja Macronille!
Malja Macronille!