Olemme lähes joka reissullamme ajaneet Arlesin kaupungin ohitse, sillä se osuu sopivasti reitille pohjoisesta etelään tultaessa. Kerran jopa ajoimme keskustan läpi (luultavasti navigaattorin virheellisen ohjeistuksen ansiosta…), mutta emme silti jääneet tutustumaan siihen. Siksi olikin vihdoin aika viettää edes muutama tunti Arlesissa. Auto siis parkkiin vanhan kaupungin laidalle ja kohti turistinähtävyyksiä!

 

Parkkeerauksen kanssa ei Ranskassa onneksi olla niin tarkkoja...
Parkkeerauksen kanssa ei Ranskassa onneksi olla niin tarkkoja…

 

Arlesissa ei historiallinen nähtävä lopu, sillä Caesarin aikoinaan hallitsema kaupunki kuuluu kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohteisiin. Arlesista löytyy montakin Rooman valtakunnan jäännettä, mutta suosituin niistä on ehdottomasti roomalainen amfiteatteri. Olimme pari vuotta sitten käyneet Nîmesin teatterissa, joten tietenkin oletimme Arlesin oman olevan yhtä näyttävä. No eihän se sitä ollut, tai sitten aika on kullannut muistot. Mittojen mukaan molemmat amfiteatterit ovat samaa kokoluokkaa, mutta me kummatkin muistelimme Nîmesin teatterin olevan paljon massiivisempi. Taisimme muistella väärin.

 

Asdsfd
Teatteri sijaitsee keskellä idyllistä kaupunkia.

 

Adsdsk
Ajan saatossa areena on kokenut monenlaisia muutoksia; sen sisäpuolella on ollut mm. pieni linnoituskaupunki aikanaan.

 

Asfsdf
Teatterin istumapaikat määräytyivät entisaikaan yhteiskuntaluokan mukaan, rikkaat alariveissä ja köyhät sekä naiset yläriveillä.

 

Amfiteatterin rakennusmateriaalina oli käytetty myös simpukoita, joita näkyi tiileissä siellä sun täällä.
Amfiteatterin rakennusmateriaalina oli käytetty myös simpukoita, joita näkyi kiviharkoissa joka puolella.

 

Amfiteatterin ihailu ei tietenkään ollut ilmaista touhua, vaan maksoimme 6e sisäänpääsymaksun/hlö. Jälleen kerran tarjolla olisi ollut myös maksullisia audioguideja, mutta onneksi teatterissa oli informatiivisia kylttejäkin kaltaisillemme pihistelijöille. Niistä selvisi muun muassa, että teatteri oli alkujaan rakennettu Rooman kansan viihdykkeeksi gladiaattoritaisteluineen ja muine näytöksineen. Istumapaikkoja oli reilut 20 000, joka on valtavan paljon sen ajan ihmismäärään suhteutettuna. Viimeisen keisarin jälkeen amfiteatteri kuitenkin toimi suojamuurina, sillä sen sisälle rakennettiin kaupunki, joka purettiin lopullisesti vasta 1800-luvulla.

 

Adsfsd
Opastekylttejä areenalta löytyi myös englanniksi.

 

Nykyään amfiteatteri toimii niin turistikohteena kuin härkätaisteluareenanakin. Siellä järjestetään myös konsertteja ja näytöksiä, kuten muissakin vastaavissa paikoissa. Istumapaikat on kuitenkin ilmeisesti mitoitettu entisajan ihmisten koon mukaan, sillä mekin valtasimme jo kolmen ihmisen paikan omilla takalistoillamme. No, ehkä sopu sijaa antaa Ranskassakin!

 

Adfdf

Adfs

 

Visiitin jälkeen meillä oli vielä aikaa parkkimittarissa, joten päätimme tutustua myös vanhan kaupungin keskustaan. Taiteen ystävät saattavat tunnistaa tuttujakin paikkoja, sillä Arles on se kaupunki, jossa Van Gogh asui ennen mielisairaalaan menemistään ja maalasi Arlesissa asuessaan yli 300 maalausta. Arles, sen amfiteatteri ja vanhat kadut ja kahvilat esiintyvät siis sadoissa Van Goghin maalauksissa. Hauskaa onkin, että vaikka kaupungin olettaisi olevan ylpeä entisestä asukkaastaan, sai Van Gogh sinne omaa nimeään kantavan museon vasta muutama vuosi sitten.

 

Afds

Vanha_kaupunki_arles

 

Jos Arlesiin saapuu autolla, kannattaa kulkuneuvo jättää suosiolla vanhan kaupungin ulkopuolelle. Parkkialueita löytyy joka puolelta – tosin henkilöautoille mitoitettuina. Isommille matkailuautoille löytyy matkaparkki Rhônen joen varrelta, tällöin toki kävelymatkaa vanhaan keskustaan on vähän enemmän. Kadut ovat yksisuuntaisia ja käännökset hyvinkin jyrkkiä, mutta kävelemiseen vanha kaupunki on loistava. Historiallisia katuja ja taloja jaksaa ihastella vaikka kuinka kauan, ja välillä voi pysähtyä terassille nauttimaan virvokkeita tai ravintolaan herkuttelemaan provencelaisen keittiön antimia.