Etelä-Ranskan jälkeen oli aika siirtyä ylöspäin ja säätiedotuksia seuranneena lähdimme tietenkin kohti aurinkoa. Alkulomammekin aikana säät olivat toki suosineet meitä, mutta Atlantin rannikolla meitä olikin vastassa varsinainen helleaalto ja reilu kolmenkymmenen asteen lämmössä olimmekin varsin kiitollisia automme ilmastoinnista!

Välttääksemme moottoriteiden tullimaksuja olimme valinneet pienempien teiden reitin Välimereltä Atlantille – tosin vain matkalla huomataksemme, että kyseinen reitti ylitti Pyreneiden vuoristoja. No, auto jaksoi mutkaisissa ylä- ja alamäissä ja maisemat peittosivat autobaanan tylsän asfaltin kirkkaasti! Vuoristotiessä oli tosin se ongelma, että vaikka matka ei kilometreissä pitkä ollutkaan, vei se huomattavasti enemmän aikaa kuin mitä olimme alunperin suunnitelleet. Meillä kuitenkin oli muutama päivä aikaa viipyä Atlantilla, joten maisemareitti oli tähän väliin ihan hyväkin valinta.

 

As.df.kj

 

Asldjflkdj
Välillä sai jännittää ranskalaiseen tyyliin ajavia vastaantulijoita normaalia enemmän.

 

Vuoristosta päästyämme myös pilvet olivat kaikonneet.
Vuoristosta päästyämme myös pilvet olivat kaikonneet.

 

Atlantin eteläinen rannikko aina Biarritzista Arcachonin lahdelle on hyvin suosittua seutua surffaajille ja muita vesiurheilulajeja harrastaville. Rantaviivaa riittää parisensataa kilometriä ja mitä ylehmästä Arcachonin lahtea noustaan, sitä enemmän riittää myös rantahiekkaa (joka huipentuu Euroopan korkeimpaan dyyniin!). Rannikolla sijaitsevat kylät toistavat ulkonäöltään ja rakenteeltaan toki toisiaan, mutta jokaisessa niissä on oma tunnelmansa. Hyvinkin leppoinen sellainen, kun turistit pääasiallisesti koostuvat tähän aikaan vuodesta rennoista surffareista.

 

Adsfdsf
Leijalautailu on huippusuosittua Ranskan rannikoilla.

 

Lkadjlfjk
Vielä ei ollut lomakausi, joten suurin osa dyynien asumuksista muistuttivat aavetaloja.

 

Kävimme myös ihmettelemässä (ja ihailemassa) dyyneille rakennettavia taloja.
Kävimme myös ihmettelemässä (ja ihailemassa) keskelle dyyniä rakennettavia taloja.

 

Asldfldsfj
Contis-Plagen keskusta oli vielä toukokuisena aamuna hiljainen.

 

Lakdj

 

Leirintäalueita ja matkaparkkeja myös on tietenkin riittämiin, ja kesän tullen ne ovat varmasti täynnä. Keväällä kaikkialla oli vielä melko hiljaista, vaikkakin surffareita täälläpäin riittää läpi vuoden. Dyyneistä johtuen rannan välittömään läheisyyteen on mahdotonta päästä yöpymään, mutta kovin kauaskaan ei tarvitse parkkeerata päästäkseen nauttimaan merimaisemista. Biscarrosse-Plagella olimme dyynien takana matkaparkissa, josta rannalle pääsi kävellen. Contis-Plagelta sen sijaan oli jo vähän pidempi matka rannalle, mutta positiivista oli, että kummassakin oli vessat (ja jälkimmäisessä jopa sähköt ja suihkut). Jos tällä seudulla aikoo viettää parikin yötä, kannattaa silti valita paikaksi vaikkapa Mimizan-Plage tai Biscarrosse-Plage, sillä näissä kylissä on turisteille muutakin tarjottavaa kuin surffikauppoja ja pari ravintolaa.

 

Adsljdkfj
Contis-Plagen matkaparkki sijaitsi lyhyen pyörämatkan päässä rannasta.

 

Asdfdsf
Biscarrosse-Plagen matkaparkki oli todella valtava ja riittävän iso muista karavaanareista sopivan välimatkan pitämiseen.

 

Siellä se meri ja dyynit olivat, suoraan edessä.
Ovesta kun astuu ulos ja lähtee kävelemään eteenpäin –

 

Asdfdsfs
– päätyy näihin maisemiin.

 

Kuinkas sattuikaan, mutta Atlantin rannikolla on myös kymmeniä kilometrejä pyöräilyreittejä läpi metsäisten luonnonsuojelualueiden. Uusina pyöränomistajina mekin innostuimme tietenkin käymään pienellä lenkillä. Naapurikylään saakka emme pyöräilleet, mutta moni muu näytti niin tekevän. Kovimman luokan polkijat voivat jatkaa matkaa jopa aina Bretagnen kärkeen saakka 1200km pyöräreittiä käsittävää Vélodysséen matkaa. Me vielä harjoittelemme lähimatkailulla…

 

Yritimme päästä omaa reittiä dyyneille, mutta vedimme vesiperän.
Yritimme päästä omaa reittiä dyyneille, mutta vedimme vesiperän.

 

Muutaman kilometrin mekin taitoimme Velodysséen reittiä!
Muutaman kilometrin mekin jaksoimme taittaa Vélodysséen reittiä!

 

Atlantin puolen viimeinen etappimme oli Arcachonin lahden poukamassa Gujan-Mestrasin kylässä. Yövyimme kämppärissä, sillä helteisten päivien jälkeen kylmä suihku tuli meille todella tarpeeseen! Gujan-Mestras osoittautuikin oikein loistavaksi kohteeksi; ranta oli lähellä, junalla olisi päässyt kätevästi Bordeaux’n keskustaan ja mereneläviä sai mistäpäin vain. Alue oli tunnettu varsinkin ostereistaan ja ”osterikylistään”, joita lahden ympäristössä riitti. Jos olisimme tämän aikaisemmin tiedostaneet, olisimme menneet yhteen lukuisista osterimaistajaisista, joita Gujan-Mestrasin satamassa oli tarjolla. Mitäpä Ranskassa ei voisi paikan päällä käydä maistelemassa, oli kyse sitten ruoasta tai juomasta…

 

Alkdjlfkj
Gujan-Mestrasin kämppäri sijaitsi rautaisella paikalla kylän sivussa ja rannan välittömässä läheisyydessä.

 

Alkdsjf
Yöpymisvaihtoehto autoon kyllästyneille!

 

Adsfdsf
Arcachonin lahden poukama laskuveden aikaan.

 

 

Asfdsf
Kalastajatorppia Gujan-Mestrasin venesatamassa.

 

Lähdimme jälleen pyöräretkelle Gujan-Mestrasissa ja päädyimme viereiseen kaupunkiin La Teste de Buchiin asti. Vaikka viime aikoina on paljon kirjoitettu maailmalla pyöräilijöihin kohdistuvasta vihasta, emme me ainakaan Ranskassa moista huomanneet. Autoilijat antavat poikkeuksetta aina tietä katuja ylitettäessä, johon suomalaisena on vähän vaikea uskoakaan. Jos meidän jotain piti väistää, olivat ne Tour de Francea varten harjoittelevat ranskalaiset, jotka suhahtivat ohitsemme. Koska pyöräily on Ranskan kansallislaji, on pyöräilijät otettu huomioon erityisen hyvin huomioon omilla teillä, kaistoilla, tiekylteillä ja liikennemerkeillä. Mitä kaikkea olemme menettäneetkään, kun emme ole aiemmin pyöriä hankkineet!

 

Lakdsjlfjk
Leveiden kaistojen ansiosta pyöräily on sujuvaa, vaikka väkeä olisi enemmänkin liikenteessä.

 

Asdfdsf
Satamassa riitti ravintoloita, joissa maistella tuoreita ostereita.

 

Asdfsf
Pyöräreittimme ulottui La Teste de Buchin ornitologiseen alueeseen. Liekö laskuveden syytä, ettemme kovin paljon lintuja bongailleet.

 

Vaikka Etelä-Ranska kaikista Ranskan alueista meille onkin lähinnä sydäntä, ei Atlantin (etelä)rannikko sille paljoa kalpene. Maisemat ovat mäntymetsistä johtuen aivan erilaiset kuin Välimerellä, mutta nähtävää riittää kummassakin yhtälailla. Ja merta, sitä katsellessa ja sen kohinaa kuunnellessa sielu lepää.