Emme olekaan vielä ehtineet blogissamme mainita, että patonkiautomme päivittyi hiljattain uuteen! Vanhassa Sea Sloopissa ei mitään suurempaa vikaa ollut, mutta toisaalta emme sillä uskaltaneet alppivuoristojakaan lähteä testaamaan. Lisäksi sisätiloihin kaipasimme uudistusta, ja sitä saimmekin! Vaikka uusi automme ei mitoiltaan paljoakaan poikkea vanhasta, on sen pohjaratkaisu huomattavasti edellistä toimivampi.

 

Aoidsfij
Ja ei, kuvassa näkyvä karavaanitarra ei kuulu meille :)

 

Uuden retkeilyauton aktiivinen etsintä alkoi heti edellisen kerran Ranskasta palattuamme ja viime kuussa Mikko sitten kurvasi pihaan vuoden 2012 Citroënin pohjalle rakennetulla Pössl-autolla. Parannusta edelliseen on siis jo vuosimallissakin.

Kauaa auto ei ehtinyt pihallamme olla, kun jo lähdimme sillä ensimatkalle. Niin ulkomailla kuin Suomessakin viihdymme meren äärellä ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui länsirannikko. Emme ole vuosikausiin harrastaneet matkailua kotimaassa, joten kummallakin muistikuvat ruotsinkielisestä Etelä-Pohjanmaasta sijoittuvat lapsuuteen. Ja koska lakeuksille lähdettiin, pitihän sitä kunnon karavaanarina pysähtyä myös Tuurissa. Vaikka aikamoisia halpatavaran hamstraajia ajoittain olemmekin, Vesan kaupasta emme löytäneet oikein mitään. Tarjoukset toki ovat hyviä, mutta palvelevat enimmäkseen lähialueen asukkaita, jotka voivat tarjouspäivän aamuna hurauttaa kaupan eteen jonottamaan. Meidän shoppailumme rajoittui lähinnä iltapalan ja parin taskarin ostamiseen.

 

Niin paljoa emme Onnelassa viihtyneet, että olisimme sinne kuitenkaan yöksi jääneet.
Niin paljoa emme Onnelassa viihtyneet, että olisimme sinne kuitenkaan yöksi jääneet.

 

Tuurista jatkoimme Suomen pienimpään kaupunkiin, Kaskisiin. Olimme toki siellä aiemminkin käyneet, mutta vasta nyt navigaattorin karttaa tutkittuamme havahduimme siihen, että kyseessähän tosiaan on saari. 1700-luvulla rakennetun kaupungin asemakaava on myös hauska kuriositeetti; kaikki tontit ovat tismalleen suorassa ja talot omissa neliöissään. Tontteja on sittemmin jäänyt tyhjäksi ja vähitellen kaupunkikin näivettyy tehtaiden irtisanomisten ja liikenneyhteyksien lopettamisten myötä. Harmi, sillä Kaskinen on vanhoine puutaloineen hyvinkin idyllinen merenrantakohde.

 

Asdlifkj

 

Saimme kierrellä kaupungin keskustaa kaikessa rauhassa, sillä viikonloppuiltana siellä oli hyvinkin rauhallista. Kävimme myös Kotilammen virkistysalueilla, jonne mentäessä bongasimme yhden Kaskisten harvoista nähtävyyksistä, Cneiffin kiven. Kivi itsessään ei ollut suurikaan nähtävyys, mutta historia sen takana sitäkin hauskempi. Tarinan mukaan katkeroitunut Pohjanmaan läänilampuri Johan David Cneiff rustasi kiveen 1700-luvulla kirouksen, joka leijui pitkään kaupunkin yllä. Kirous oli latinaksi, joten kukaan paikallisista ei  kuitenkaan varsinaisesti ymmärtänyt tekstiä. Sata vuotta myöhemmin paikalle saapui latinaa osaava saarnaaja ilmoittaakseen, ettei kyse olekaan kirouksesta vaan kivessä yksinkertaisesti lukee Cneiffin oma elämänkerta. Mitä tästä opimmekaan? Kannattaa käydä kouluja.

Cneiffin kiven vieressä sijaitsi myös Kaskisten ”näköala”torni, jonne mielenkiinnolla kipusimme. Nousimme kolme kerrosta nähdäksemme merimaisemat, mutta turha toivo – tornista näkyi hädin tuskin kuusenlatvojen ylle. Saaristomaisemista ei siis ollut tietoakaan. Totesimme, että torniin upotetuilla EU-tukirahoilla olisi ehkä kannattanut jatkaa vielä pari kerrosta tai jättää kokonaan rakentamatta…

Näiden hilpeyttä herättävien nähtävyyksien jälkeen oli aika ottaa suunta kohti satamaa, jonka läheisyyteen jäimme yöksi puskaparkkiin. Saimme myös sen kaivatun merinäköalat, ja vieläpä ilmaiseksi!

 

Lasdjfkj
Cneiffin kivelle johdatti oma tienviitta ja kivi oli ympäröity aidalla. Sitä ei siis vahingossa sekoita muihin metsän kiviin.

 

Käväisimme myös Kaskisten näköalatornilla. Kyseinen torni olisi saanut olla vähän korkeampi, että vieressä sijaitseva meri olisi näkynyt.
Näköalatornin suunnittelussa oli varmaan jotain mennyt pieleen, mutta hauska kokemus se silti oli!

 

Lkjaldjskf
Ei huonompi puskaparkki.

 

Seuraavana aamuna jatkoimme rannikkoa pitkin kohti Kristiinankaupunkia, jossa käynnissä olivat vuotuiset kesämarkkinat. Susanna oli lapsena käynyt kyseisillä markkinoilla useaankin otteeseen, joten tässä kohteessa oli myös nostalgiaa mukana. Markkinat ovatkin yksi kaupungin turistivalteista, sillä niitä on järjestetty siellä jo 1700-luvulta lähtien. Nykyään markkinoilta saa niin perinteistä kojukrääsää kuin kansainvälisiäkin tuotteita ja herkkuja. Selkeästi pisin jono oli gyros-kojulle – monella jonottajalla taisi olla lomamatka Kreikkaan muistoissa!

 

Asdjlj
Markkinoilta löytyi kaikkea aina pölypusseista englantilaiseen fudgeen.

 

Kaupunkina Kristiinankaupunki on hyvinkin idyllinen ja paljolti samankaltainen kuin vaikkapa Porvoo. Wanhan ajan tawaraa on myynnissä monessakin aitassa ja satoja vuosia vanhat puutalot ovat aina ilo silmälle. Markkinahälyn takia keskustan tutkiminen kuitenkin jäi meiltä vähän vajaaksi, joten kaupunkiin on palattava vielä toistekin. Ehkä ensi kerralla voisimme majoittua vanhaan aittaan?

 

Asldjflkj
Kristiinankaupungin asukkaista nipin napin yli puolet on ruotsinkielisiä, joten toinen kotimainen on täällä valttia.

 

Asdfdsf

 

Kotimaasta löytyy kyllä paljon mielenkiintoisia matkakohteita, ja mekin olemme tänä vuonna ryhdistäytyneet niihin tutustumisessa. Seuraava reissupostaus tulee kuitenkin jälleen ulkomailta, sillä kesälomamme toinen puoli häämöttää edessäpäin!