Ranska on tunnettu maa ruoastaan, juomastaan ja muodistaan, mutta harvemmin tulee muistettua, että myös suurimmat meikki- ja hajuvesimerkit ovat ranskalaisia. Muutama päivä sitten koko Ranskaa kohahdutti L’Oréalin omistajan Liliane Bettencourtin kuolema, josta uutiskanavat lähettivät tauotta breaking news -lähetystä. Olihan tämä bisnesrouva maailman rikkain nainen, mutta myös merkittävä ranskalaisille monellakin tapaa. Nimettäminen yhtälailla kun ranskalaiset ovat ylpeitä kulinaarisista herkuistaan, ovat he myös ylpeitä muista lahjoistaan maailmalle – ja erityisesti naisille – aina Chanelista Dioriin.

Matkatessamme Verdonin rotkoilta alas Välimerelle päin, osui maailman parfyymipääkaupunki Grasse sopivasti reitillemme. Yhtenä Rivieran tunnetuimmista kaupungeista tunnettu Grasse ei mielikuvista huolimatta sijaitse Välimeren rannalla, vaan muutaman kymmenen kilometrin päässä vuoristoisessa sisämaassa. Kaupungin korkeimmalta kohdalta merenranta näkyy, mutta vesileikkien sijaan Grasseen kannattaa suunnata, jos on vähäänkään kiinnostunut hajuvesiteollisuudesta. Se on nimittäin tuonut kaupungille varakkuuden jo vuosisatojen ajan. Yhä tänä päivänäkin ranskalaiset hajuvesitalot tuottavat kukkaisarominsa Grassessa, olivat kukat sitten ”kotimaisia” tai ulkomailta tuotuja.

 

Jhhhj
Kaupunki vuorien syleilyssä.

 

Vaikka odotimme hajuhermojemme täyttyvän erilaisista kukkatuoksuista kaupunkiin saavuttuamme, ainoat tuoksut tulivat tehdasalueelta, jossa ilmeisen selvästi valmistettiin jos jonkinlaista tuoksusaippuaa ja vessanraikastinta. Grasseen mennessä ei kuitenkaan kannata jättää väliin hajuvesitehtaisiin ja tehtaanmyymälöihin tutustumista, sillä ilmaisia kierroksia (monillakin eri kielillä) järjestetään kolmessa eri tehtaassa; Molinardissa, Galinardissa sekä Fragonardissa. Lisäksi kaupungista löytyy tietenkin hajuvesimuseo, mutta paljon informaatiota hajuveden tuotannosta saa irti jo tehdasvierailustakin.

 

Asddf
Vaikka hajuvesitehtaat sijaitsevat keskellä kaupunkia, on niissä hyvin parkkitilaa, sekä talon oma liikenteenopastaja-vartija paikalla.

 

Asffs
Hajuvesien tislepannu.

 

Me valitsimme vierailun kohteeksemme Fragonardin tehtaan, joka nimestään huolimatta ei oikeastaan ollut kuin turisteille tehty kulissi. Oikea parfyymitehdas nimittäin sijaitsee eri paikassa, mutta pääsimme mekin toki näkemään hajuveden valmistuksen eri vaiheita ja katselemaan saippuoiden tekemistä aina saippuamassan valmistamisesta palojen muotoiluun. Opastettuja kierroksia tehtaassa järjestettiin jatkuvalla syötöllä, ja mekin saimme yksityisen opastuksen englanniksi hetken odottelun jälkeen. Fragonardin toisellakin tehtaalle pääsee vierailemaan, joten kannattaa varmistaa oikea paikka jos mielii tutustua hajuvesien valmistukseen vielä perusteellisemmin.

Asddf

Asdff
Koska kaikkia kasveja ja kukkia ei ole mahdollista kasvattaa Ranskassa, tuodaan niitä ympäri maailmaa Grasseen, josta ne päätyvät tuoksuiksi iholle.

 

Vaikka kaikki teollisuus nykyään onkin kovin koneellista, hajuvesiteollisuuden tärkeintä ammattiryhmää, nenää, ei voi korvata mikään kone. Nämä äärimmäisen tarkan hajuaistin omaavat ihmiset koulutetaan nimenomaan Grassessa tunnistamaan  jopa yli 2000 tuoksua toisistaan. Nenän tärkeyttä hajuveden valmistuksessa painotettiin myös tuolla kierroksella – ja ihan syystäkin, niin erikoinen ala on!

 

Asfdf
Nenä ei työkseen pelkästään haistele tuoksuja, vaan toimii myös kemistinä yhdistelemällä eri ainesosia toisiinsa.

 

Asddf
Fragonardin erikoisuus on alumiinipullopakatut parfyymit, jotka säilyttävät tuoksunsa paremmin.

 

Kierroksen jälkeen pääsimme vielä tuoksuttelemaan Fragonardin menestyneimpiä tuotteita, mutta tehtaanmyymälässä oli kaikkea aina suihkusaippuasta erilaisiin voiteisiin. Mitään ostopakkoa ilmaisen kierroksen päätteeksi ei ole, sillä paikalta voi livahtaa nopeastikin pois. Toki suurin osa turisteista näytti sortuvat tuliaisten ostoon, ja mikäs siinä, meillä ainakin jäi miellyttävä kokemus niin oppaasta kuin kierroksestakin.

Omat nenämme tuoksuista pökertyneinä suuntasimme kierroksen jälkeen takaisin rannalle ja päädyimme Julius Caesarin aikoinaan luoman siirtokunnan luokse Fréjusin kaupunkiin. Tavoistamme poiketen valitsimme Michelin-oppaan perusteella neljän tähden kämppärin, sillä pääsy leirintäalueelta suoraan rannalle oli niin houkutteleva tarjous. Totuus oli kuitenkin jotain aivan muuta; olimme jo aiemminkin huomanneet turistien valtavan määrän näin syyskuussa ja saimme todeta sen kunnolla Fréjusissa. Merenrantapaikkoja kysellessä saimme pahoittelevat naurut ja paikan meluisan valtatien viereltä, kaukana rannasta. Siinä voisi sanoa 30 euroa menneen hukkaan…

 

Neljän tähden kämppäri ei ihan vastannut odotuksia....
Neljän tähden kämppäri ei ihan vastannut odotuksia….

 

Onneksi kuitenkin ehdimme pyörillä tutustua kaupungin vanhaan keskustaan, joka osoittautui yhtä idylliseksi kuin sen olisi voinut kuvitellakin. Historiasta kiinnostuneille on kuitenkin todettava, että aikojen saatossa kaupunki on kärsinyt niin monista vastoinkäymisistä, ettei vanhoista monumenteista ole jäljellä kuin rippeitä.

Adsfdsf

Sefsdf

Amfiteatterista on jäljellä enää osa seinistä, toki se muutoin on kunnostettu ja toimii moninaisena tapahtumapaikkana.
Amfiteatterista on jäljellä enää osa seinistä, toki se muutoin on kunnostettu ja toimii moninaisena tapahtumapaikkana.

 

Viehättävä merenrantakohde Fréjus kuitenkin on, mutta turistien paljouteen kannattaa varautua, Rivieralla kun ollaan. Vanha keskusta on hyvinkin kapea ja kylteistä huolimatta emme matkailuautojen parkkipaikkaa sieltä löytäneet. Leirintäalueet sijaitsevatkin parin kilometrin päästä ydinkeskustasta. Grasseen sen sijaan on helppo tehdä päiväretki niin autolla kuin julkisillakin kulkuneuvoilla – niiden käyttö kun ei montaa euroa maksa.