Puolen tunnin ajomatkan päästä Marseillesta sijaitsee yksi Ranskan suosituimmista turistikohteista, Cassis. Nimestään huolimatta täällä kalastajakylässä ei viljellä mustaherukkaa (josta tehty likööri on muuten burgundilainen erikoisuus!), vaan kuten arvata saattaa, viiniä. Tämä alkoholijuoma ei kuitenkaan ollut syy meidän vierailullemme, vaan kuuluisat jyrkänteet ja kalkkikiviset kalliot, kalankit. Massif des Calanques on ainutlaatuinen, 20 kilometriä pitkin rantaviivaa kulkeva vuonojen ja kallioiden rypäs, jossa vierailee jopa miljoona turistia vuodessa. Kalankit houkuttelevat luokseen niin auringonpalvojia, sukeltajia, patikoijia kuin vuorikiipeilijöitäkin.

 

Asdljkj
Kämppäriltäkin sai ihastella auringossa kylpevää kalkkikivikalliota.

 

Kuuluisien luonnonnähtävyyksien vuoksi olettaisi Cassiksen olevan myös karavaanareiden suosiossa, mutta ilmeisesti siellä toimii hyvä monopoli, koska kylästä löytyy vain yksi leirintäalue. Jos leirintäalueen palveluita ei kaipaa, voi yöpyä ilmaisessa matkaparkissa, jossa tosin on vain muutamalle autolle paikka, jotka nekin loivassa alamäessä… Me valitsimme tällä kertaa kämppärin, jossa yövyttyämme siirsimme auton päivän ajaksi matkaparkkiin ja jatkoimme paikallisbussilla Cassiksen satamaan. Tarkoituksenamme oli viettää muutama tunti merellä kalankeja ihastellen, mutta liekö syysmistraali löytänyt jo tiensä etelään, sillä kovan tuulen takia pidemmät laivamatkat oli peruttu. Lyhin, 45 minuutin mittainen laivamatka oli kuitenkin tarjolla, joten tartuimme tilaisuuteen ja lähdimme katsastamaan kolme kalankia: Port-Mioun, Port-Pinin ja En-Vaun.

Veneretkiä voi varata etukäteen netistä, mutta varsinkin sesonkiaikaan veneitä kulkee useampia tunnissa. Cassikseen voi siis hyvin suunnata hetkenkin mielijohteesta, eikä veneretkeä kannata jättää väliin. Vaikka harmittelimmekin tuulista säätä, oli kolmenkin kalankin näkeminen jo kokemus sinällään. Hyvällä säällä merellä kuitenkin viihtyisi pidempäänkin.

 

Adsfdf

Adfd

Sdfdsf

 

Paikallinen turistiopas kuvaili Cassiksen kalankeja provencelaiseksi versioksi vuonoista, sillä ne todella muistuttavat (lämpimämpiä) norjalaisia maisemia. Eroosion ansiosta jyrkänteiksi muodostuneet korkeat kalkkikivikalliot ovat mahtavan näköisiä ja alhaalla näkymän kruunaa läpikuultava turkoosi vesi. Nykyään luonnonsuojelualueeseen kuuluvat kalankit kohoavat parhaimmillaan lähes 600 metriin. Historiastakaan tällä alueella ei ole pulaa, sillä kalkkikivivuorista on löytynyt todisteita ihmiselämästä jopa 27 000 vuoden takaa. Tuon aikaiseen Gravetten kulttuuriin kuuluvat kalliomaalaukset tosin ovat yleisöltä piilossa vedenalaisessa luolassa Morgioun kalankissa, jonne me tällä kertaa emme päässeet lähemmin tutustumaan.

 

Adsfd
Kalankien poukamat ovat myös veneilijöiden suosiossa.

asdfdf

 

Ads
Kalankit ovat tietysti myös sukeltajien ja snorklaajien suosiossa. Näitä lajeja varten järjestetään myös veneretkiä satamasta.

 

Asutusta Cassiksessa on ollut noin vuodesta 500 eKr., jonka jälkeen kylä on kuulunut milloin kreikkalaisille ja milloin roomalaisille. Kalastus on kuitenkin aina ollut Cassiksen asukkaiden elinkeino, josta tänä päivänä muistuttavat lukuisat mereneläviä tarjoilevat ravintolat kalasatamassa. Nykyään Cassis elää turismilla ja laadukkaalla valko- ja roséviinillään.

 

Asdf

Adslfj
Cassiksen värikkäässä satamassa kannattaa maistella mereneläviä aina kaloista simpukoihin, sillä hinnat ovat hyvinkin kohtuullisia.

 

Kun juuri olimme päässeet ihastelemaan Verdonin kanjonin turkoosia vettä, löytyi sitä toki Cassiksestakin. Veneellä matkatessa veden värivaihtelua ei ole niin helppo edes havaita, kuin ylempää jyrkänteeltä. Päästäkseen nauttimaan parhaista maisemista, kannattaakin suunnata kävellen Port-Mioun kalankille ja jatkaa sieltä patikkaretkeä eteenpäin. Merenpoukamien rauhalliset (ja vartioimattomat) hiekkarannat ovat vertaansa vailla ja pulahtaminen kirkkaanturkoosiin veteen kruunaa päivän! Port-Miou onkin ainoa kalankki, jonka lähelle (henkilö)auton saa parkkiin, mutta urheiluhenkisille riittää kilometritolkulla jyrkkiä patikointipolkuja karuilla kalliolla pitkin merenrantaa.

 

Alkdsjk
Port-Mioun kalankille kannattaa ottaa uimatossut ja snorkkeli mukaan.

 

Pieni valkoinen juna kuljetti meitä pitkin Cassista.
Pieni valkoinen juna kuljetti meitä pitkin Cassista.

 

Me kuitenkin oikaisimme ja otimme petit trainin, eli kaupunkijunan, Port-Mioun huipulle. Vaikka junassa tuli selostusta Cassiksesta ja sen historiasta, me keskityimme enimmäkseen ympäröiviin maisemiin ja määränpäähän. Olimme nimittäin lukeneet netistä pääsevämme junalla vielä takaisin matkaparkkiin autollemmekin, mutta nähtävästi tulkitsemme väärin, sillä juna palasi samaa reittiä takaisin satamaan. Periaatteessa heitimme parikymppiä hukkaan, mutta tulipahan käytyä turistiajelulla. Junasta olisi voinut hypätä pois Port-Mioussa ja jatkaa matkaa myöhemmin, mutta koska meidän uimavarusteemme olivat autossa, jatkoimme samaa kyytiä takaisin.

Saavuimme satamaan sopivasti lounasaikaan, joten otimme paikallisista mallia ja haimme täytetyt patonkimme selävästi kylän suosituimmasta kioskista. Patongit syötyämme kiertelimme vielä tovin Cassiksen ahtailla kujilla, mutta iltapäivästä oli jo aika suunnata kohti seuraavaa kohdetta. Cassis on hyvä päiväretkikohde, jos sinne suuntaa jo heti aamutuimaan. Kalankien jälkeen nimittäin voi suunnata viinitiloille maistelemaan paikallista valkoviiniä tai kivuta jyrkänteellä olevalle keskiaikaiselle linnalle. Urheiluhenkeä kuitenkin vaaditaan, jos kylässä aikoo liikkua ilman autoa – tasaista maata ei juurikaan ole tarjolla!

 

Aljsdj
Lounasaikaan kojulla oli jo jonoksi asti asiakkaita.

Kuten kaikissa Ranskan ainutlaatuisissa turistikohteissa, myös Cassiksessa on usein ruuhkaa ja turisteja riittävästi. Koska kylässä on vain yksi ainoa leirintäalue ja pieni matkaparkki, varsinkin kesäisin kannattaa melkeinpä varata paikka kämppäriltä tai yöpyä jossain lähikaupungissa – Marseillen metropolin paikallisbussit kyllä liikkuvat tiuhaan tahtiin. Cassis on muutenkin tuttuun tapaan ahdaskulkuinen, joten ainoat isommille autoille sopivat parkit löytyvät muutaman kilometrin päästä satamasta matkaparkista. Talviaikaan tilanne saattaa olla parempi, mutta vielä syyskuussakin parkkipaikat kylän ytimestä oli varattu vain henkilöautoille.

 

Lounastunnin voi käyttää myös petanquen pelaamiseen. Taustalla Cassiksen linna.
Lounastunnin voi käyttää myös petanquen pelaamiseen. Taustalla Cassiksen linna, joka nykyään toimii myös luksushotellina.