Keski-Euroopan matkojemme piinaavin osuus on ollut aina mennen tullen pakollinen Ruotsin ja Tanskan läpiajo. Vaihtoehtojakin toki tälle reitille löytyy, viime kesänä testaamamme Helsinki – Travemünde ja vielä toistaiseksi kokeilematon Via Baltica.
Pientä lohtua menomatkaan antaa meidän jo perinteeksi muodostunut aamupalashoppailu Nyköpingin Icassa: pussi Tunnbrödiä, tuubi Kalles kaviaria, sekä pala Präst-juustoa. Nyköpingiin ajaa Tukholmasta noin tunnin ja Kapellskärista kaksi, eli oiva paikka keitellä aamukahvit ja rullailla Tunnbrödit evääksi ajomatkalle kohti Helsingborgia. Näin teimme siis tälläkin kertaa.
Ensimmäinen noin 650km pitkä siivu selätettiin parilla pitkällä (noin tunnin) pysähdyksellä hieman alle kahdeksassa tunnissa. Helsinborgin satamaan päästyämme ajoimme yhtä kyytiä suoraan laivaan ja vartissa olimmekin jo Tanskassa.
Viimeksi Helsingborgin satamassa laivaan jonotellessamme Mikko kiinnitti huomiota “BroBizz” mainoksiin; BroBizz on siis elektroninen autoon kiinnitettävä laite, jolla voi maksaa tietulleja, siltamaksuja ja lauttamatkoja ja veloitus tapahtuu suoraan luottokortilta. Edelliseltä reissulta kotiuduttuamme googlettelimme hieman lisätietoja laitteesta ja selvisi että laite toimitetaan myös Suomeen ja sitä on mahdollista käyttää myös suomalaisella pankkikortilla. Laite mahdollistaa nopean lähtöselvityksen ilman palvelumaksua ja jonotusta, sekä takaa aina priority-lähdön, eli käytännössä hiljaisempina aikoina pääset aivan suoraan laivaan ja ruuhkassa joudut odottamaan korkeintaan yhden lähdön verran ylipääsyä. Parasta tässä laitteessa on kuitenkin Ruotsi – Tanska – Saksa -laivamatkojen hinta, joka tuli tällä kertaa maksamaan kokonaisuudessaan vain 101€. Säästöä normaaliin satamasta varattaviin lähtöihin tuli siis vajaa 30€.
Bizzailtuamme itsemme Tanskan puolelle sujahdimme tutulle Farø:n saarelle nukkumaan pikaiset päiväunet, jonka jälkeen jatkoimme kohti Rødbyn satamaa ja seuraavaa laivaa. Yhteensä Tanskan läpiajoon matkaa kului (päikkäreitä lukuunottamatta) meiltä reipas pari tuntia. Usein laskemme olevamme “perillä” vasta Saksassa, jolloin matkan suunta muuttuu, eikä meillä (useimmiten) enää ole kiire eteenpäin. Paitsi aina maahan tullessamme paikalliseen ruokakauppaan!
