Afrikkalaisella safarilla Etelä-Ranskassa

Aurinkoinen sää helli meitä Etelä-Ranskassa, joten ajattelimme nauttia kauniista ilmasta eläinpuistossa. Olimme bonganneet Sigeanin afrikkalaisen puiston tiekuntien moottoritien varrelta saapuessamme Leucateen, ja pikaisen googletuksen jälkeen tulikin selväksi, millaisesta puistosta on kyse. Kovan hinnan vuoksi (n. 30 euroa/hlö) meinasimme jo jättää puiston väliin, mutta koska olimme jo siirtäneet Futuroscopen seuraavaan kertaan, oli jossain puistossa käytävä!

Sigean sijaitsee vain muutaman kymmenen kilometrin päästä Välimeren rannalta ja on sanomattakin selvää, että sääolosuhteet siellä ovat hyvin ihanteelliset afrikkalaisille eläimille (vaikkakin luulisi talvella kylmyydenkin niihin purevan). Réserve africaine de Sigean on toiminut jo useamman kymmentä vuotta ja vuosittainen kävijämäärä on reilu parisataa tuhatta. 300 hehtaarin kokoisessa puistossa on Noin 160 eläinlajia ja yhteensä vajaa 4000 eläintä. Kuten nimestä jo voi päätellä, Sigeanissa ei törmää jääkarhuihin tai hirviin, vaan hivenen eksoottisempiin lajeihin, kuten tiibetinkarhuun tai hyeenakoiraan.

Oletimme viettävämme päivän puistossa kävellen, mutta olikin yllätys, että pääsimme oikealle autosafarille! Montaakaan matkailuautoa ei kyllä tullut safariajelulla vastaan… Turisteja kyllä riitti enimmäkseen Espanjasta, joten olimme mekin puistossa yksi eksoottinen nähtävyys!

Safari käsitti yhteensä yhdeksän eri puistoa, jotka oli kukin jaoteltu eläinten mukaan. Autoille oli kaksi (yksisuuntaista) kaistaa, joten auton pystyi hyvin pysäyttämään kummalle puolta tietä vain halusi – mistä nyt parhaat kuvat saikaan. Kolme ensimmäistä puistoa käsitti enimmäkseen erilaisia antilooppeja, mutta neljättä puistoa odotimme kovasti – kyseessä oli leijonien ja tiibetinkarhujen puisto. Tälle alueelle tultaessa annettiin erikseen ohjeet: ikkunat piti pitää kokonaan kiinni eikä tielle saanut missään nimessä pysähtyä.

Uhmasimme kuitenkin sääntöjä, kun tiibetinkarhujen aitaukseen astui puiston työntekijä ja ajoi niin emon kuin pennutkin syömään. Siinä tilanteessa karhut näyttivät aikalailla jo ihmisiin tottuneilta.

Leijonatkin olivat tuona päivänä rauhallisella tuulella, sillä ne vain loikoilivat auringon paahteessa. Puiston työntekijä istui autossaan koko ajan lauman vierellä vahtimassa vierailijoiden turvallisuutta. Pakattuamme myöhemmin takaisin, olivat leijonat asettuneet keskelle ajotietä, jolta työntekijä niitä sitten autollaan yritti parhaansa mukaan häätää.

Olimme tähän mennessä jo ajelleet pari tuntia, joten oli aika pitää jaloittelutauko ja lähteä kiertämään aluetta kävellen. Safarilta löytyy monta ravintolaa ja kioskia, joten jos eväät unohtuvat kotiin, ei tuolla nälkään tai janoon kuole. Ja mikäs siinä eväitä syödessä, kun samalla voi ihastella suloisia pikkuapinoita!

Kävelymme jatkui apinoiden jälkeen akvaarioon ja sieltä elefantin ja kamelien ohi plaine africaineen, jossa jälleen saimme katsella antilooppeja. Toki niiden joukossa oli myös lauma emuja ja strutsejakin.

Kävelyreitin viimeinen etappi oli lintualue, jossa pääsi ihastelemaan lähempääkin mm. flamingoja ja albatrosseja. Flamingoja voi toki bongata varsinkin Camarguen alueelta muutenkin, mutta mekään emme koskaan olleet näin valtavaa laumaa kerralla nähneet! Osa linnuista “asuu” Sigeanilla pysyvästi, kun osa taas on luonnollisella muuttomatkallaan.

Kierros päättyi lopulta kirahvien luo ja huomasimme taas pari tuntia kuluneen hujauksessa. Olimme siis saaneet koko päivän kulumaan puistossa, sillä sitä oltiin jo pian sulkemassakin. Emme kuitenkaan päässeet niin nopeasti alueelta pois, sillä edessämme oli arvaamaton ruuhka, kun seeprat ja buffalohärät ylittivät tietä. Tuo taisikin olla ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) kerta, kun meitä ei ollenkaan haitannut seistä ruuhkassa!

Kaiken kaikkiaan käynti Sigeanin afrikkalaisella safarilla oli kerrassaan upea kokemus! Vaikka hinta oli kova, nautimme me siitä joka sentin verran. Esitteen mukaan puiston kiertämiseen menee kolmisen tuntia, mutta kokemuksen perusteella aikaa kannattaa varata ihan koko päivä. Ja voittaahan tämä minkä tahansa eläintarhan, sillä eläimet lienevät olevan enemmän elementissään isossa puistossa kuin ahtaassa häkissä. Sigeanissa järjestettiin myös rendes-vous‘ta joidenkin eläinten kanssa, esimerkiksi pienimmät lapset pääsivät aitaukseen vuohien kanssa (mekin olisimme sinne tietenkin halunneet), sekä pitkin päivää oli eläinten ruokkimisia. Voimme siis hyvillä mielin suositella puistoa kaiken ikäisille!