Oh là là, Ranska ja ranskalaiset

Lukijoillemme ei liene jääneen epäselväksi, että olemme auttamattoman rakastuneita Ranskaan ja sen kulttuuriin. Loman osuessa kohdalle emme oikeastaan edes pohdi seuraavaa matkakohdetta, sillä useimmiten se käsittää Ranskan. Vaikka olemme ajaneet maata ristiinrastiin moneenkin otteeseen, löydämme joka kerta uusia kiehtovia kaupunkeja ja kyliä nähtävyyksineen.

Yleensä kertoessamme lomasuunnitelmistamme muille, saamme kuulla kysymyksen: “ai Ranskaan, taas?”. Niin, saattaahan se kuulostaa tylsältä viettää loma aina samassa maassa, mutta sitä se ei todellakaan ole. Ranska on niin paljon muutakin kuin Pariisi ja Nizza.

 

 

Ranskalaiset = itseään täynnä olevia hienostelijoita?

Monilla on kovia ennakkoluuloja Ranskasta ja ranskalaisista. Useammin kuin kerran olemme kuulleet, kuinka Ranskaan ei mennä, sillä siellä ei pärjää englannilla ja paikalliset ovat tylyjä turisteja kohtaan. Edelleen, mielipide pohjautuu monesti Pariisissa käyneiden kokemuksiin. Pariisissa turisteja riittää miljoonia vuodessa, joten on ymmärrettävää, ettei englanninkielinen asiakaspalvelu aina jaksa paikallisia kiinnostaa. Jos mielestäsi pariisilaiset ovat vain snobeja suurkaupunkilaisina, et ole ainoa. Asia on nimittäin niin, että myös muu Ranska pitää pariisilaisia arrogantteina – provencelaisten pahin aika vuodesta on se, kun pariisilaiset rynnivät lomillaan rikkomaan maaseudun rauhaa.

 

 

 

 

Kielipolitiikka

Asioiden hoitaminen englanniksi saattaa osoittautua Ranskassa hankalaksi. Ranskalaiset saattavat osata englantia, mutta eivät näe mitään syytä sen käyttöön. Onhan ranska maailman kaunein kieli, jota jokaisen tulisi osata! Kielensä suhteen ranskalaiset ovat tarkoja, onhan Académie Française pitänyt siitä huolta jo vuosisatojen ajan. Pienimmissäkään kylissä ei olla ihmetelty, miten me suomalaiset olemme sinne eksyneet ja miten me osaamme ranskaa. Se nyt vain sattuu olemaan oletusarvo, että jokainen kylä on näkemisen arvoinen ja että ranskaa osaavat kaikki, kansallisuudesta huolimatta. Ummikkona ei silti ole hätää, sillä pitkälle pääsee jo osaamalla sanoa bonjour, merci ja au revoir. Elekieli auttaa, ja onneksi englanti ja ranskakin ovat samaa sukupuuta, joten mahdollisuudet tulla ymmärretyksi ovat hyvät. Sitten kun taidat tilata kahvin ranskaksi, saat jo ylistyksiä siitä, kuinka sujuvasti kieltä puhutkaan!

 

 

 

 

Ranska – kulinaristien luvattu maa

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joista ranskalaiset ovat maailmankuuluja (ja jälleen hyvin tarkkoja), on ruoka. Ranskassa gastronominen kulttuuriperintö on hyvin arvostettua ja monet ruoat ja juomat valmistetaan samalla menetelmällä, kuin niitä on jo satoja vuosia sitten valmistettu. Ei varmaankaan tarvitse kertoa, miksi myös gastronominen sanasto on joka maailman kolkassa ranskaksi? Mekin miellämme itsemme jollain tasolla kulinaristeiksi, joten olemme aina innoissamme ranskalaisilla ruokatoreilla ja marketeissa erikoisia rasioita hypistelet ja uusia makuja haistellen ja maistellen.

Ranskan jokaiselta alueelta, eli régionilta, löytyy omat bravuurinsa, jotka ovat levinneet ympäri maailmaa. Jos haluat syödä aitoa maalaiskanaa, mene Bresseen, tryffelit ja hanhenmaksa sen sijaan löytyvät Périgordin alueelta. Konjakkia saat Conjagista, lähdevettä Vittelistä ja samppanjaa Champagnesta. Vichystä sen sijaan ei kannata mennä etsimään meille tuttuja kivennäisvesipulloja, vaikka tuote nimensä onkin sieltä ottanutkin. Ei oikeastaan ole raaka-ainetta, jota Ranskasta ei saisi, joten tuotteiden ollessa paikallisia on niiden hinta myös totuttua matalampi. Viinipullon saat parilla eurolla (tietenkin arvokkaammista saat maksaa itsesi kipeäksi), hedelmiä puoleen hintaan Suomessa myytävistä, ja lihavalikoimaa riittää hyllykaupalla ja jokainen ruhon osa on lihatiskillä tyrkyllä. Kun me kotona käytämme aikaa kaupassa possun ja kanan väliltä valitsemiseen, Ranskassa eniten aikaa kaupassa kuluu sen sijaan eri raaka-aineiden suomentamiseen (ja mitä niistä oikein voi valmistaa). Niin, ja ne juustohyllyt…

 

 

 

 

Läpileikkaus historiaan yhden maan sisällä

Tärkein asia Ranskassa kuitenkin on sen historia. Vaikka nykyinen Ranska sai muotonsa vasta 800-luvulla, ulottuu sen historia kymmeniä tuhansia vuosia taaksepäin. Syksyllä kävimme tutustumassa esihistoriaamme Périgordin alueella, joka oli yksi vaikuttavimmista käymistämme paikoista Ranskassa.

 

 

Asterixia ja Obelixia lukeneet tuntevat tarinan gallialaisista ja roomalaisista, joiden historiaa Ranskassa tänäkin päivänä voi laajalti nähdä. Etelässä ei juurikaan löydy kylää, jossa ei olisi jotain roomalaisiin viittaavaa; on vanhoja teattereita, linnoituksista, akveduktin jäänteitä ja raunioita. Löytyypä sieltä myös roomalaisten tie, via domitia, jota “pitkin” mekin olemme monesti ajaneet Espanjaan päin. Roomalaisen aikakauden jäännöksiä löytyy ripoteltuna pitkin poikin Ranskaa, joten sitä ei kannata metsästää pelkästään Provencesta. Niin, ja niitä Obelixin kanniskelemia viiden kiviä löytyy Bretagnesta.

 

 

 

 

 

Sitten päästäänkin jo pikaharppauksella “lähihistoriaan”; renessanssiin, valistusaikaan ja vallankumoukseen. Ranskassa monarkia säilyi aina vallankumoukseen asti ja siitä ovat muistoina mm. sadat linnat. Uskonnon vankasta asemasta muistuttavat sen sijaan luostarit ja massiiviset kirkot. 1900-luvun sodat jättivät myös jälkensä maahan, joista kenties suurimpana turistinähtävyytenä Normandian seutu. Ranskassa pääsee tutustumaan koko ihmiskunnan historiaan, mikä lieneekin maan suurin valtti. Kateellisina olemme katselleet, kun ranskalaislapset käyvät oppitunnilla keskiaikaisessa linnoituksessa tai maailmansodan tapahtumapaikoilla. Ehkä omiltakin historiantunnilla olisi jäänyt paremmin jotain päähän, jos oppi ei olisi tullut vain loppuunkierrätetyistä kirjoista… No, matkustaessa olemme kirineet tiedossa kiinni!

Ranskan historiasta voisi luennoida tuntikausia, sillä niin laaja se on. Ei pidä myöskään unohtaa monia ranskalaisia sivistyksen, kulttuurin, lääketieteen tai kirjallisuudenkaan suurhenkilöitä, joiden vaikutus nykyelämäämme on edelleen läsnä.

 

 

 

 

 

Floora ja fauna

Viimeisenä, mutta vähäisimpänä ylistyksenä Ranskalle, ovat maan vaihtelevat maisemat ja luonto. Käytyäsi Pariisissa et ole nähnyt kuin ripauksen historiallisesta kaupungista ja sen tärkeimmistä monumenteista, mutta piipahdapa Bretagneen, Alpeille, Pyreneille tai Provenceen niin saat jo erilaisen kuvan maasta. Sitten, kun “Manner-Ranska” alkaa käydä liian tutuksi, voit suunnata kohti eksoottisempia merentakaisia alueita, kuten Réunioniin tai Guadeloupelle.

Ranskassa voit harrastaa niin lumilautailua kuin surffausta, vaeltamista tai rantalomailua. Voit törmätä villisikaan maissipellolla tai flamingoparveen suoalueella. Voit poimia villinarsisseja Juran vuoristossa tai laventelia Provencessa. Pohjoisessa nautit tuoreista omenista ja etelässä viikunoista. Siinä missä Atlantin rannikolla katselet tuttuja mäntymetsämaisemia, Välimerellä pääset jo nauttimaan palmupuiden havinasta. Viiniä toki saat kaikkialta paikallisesti tuotettuna; niitä peltoja riittää.

 

 

 

 

 

 

 

Ranska ei välttämättä ole maailman paras maa, mutta meille sillä on erityinen paikka sydämessä. Varsinkin pitkään kotimaassa ollessamme kaipuumme maata kohtaan on valtava ja sitä pyritään lieventämään selailemalla vanhoja reissukuvia ja lukemalla paikallisia uutisia. Päästyämme Ranskaan nautimme kuitenkin joka hetkestä!

Millaisia kokemuksia (tai ennakkoluuloja) sinulla on Ranskasta?