Me olemme suuria ruoan ystäviä, joten ei liene yllättävää, että Kiinan matkassa yksi tärkeimmistä asioista oli paikallinen ruoka. Kotona kokkailemme paljon aasialaista ruokaa ja vihdoin pääsimme maistamaan sitä paikan päällä ja ottamaan selvää, millainen kiinalainen ruokakulttuuri oikeasti on. Moni kyseli matkan jälkeen, söimmekö jotain ällöttävää ja oliko kaduilla koiria tai rottia ruoaksi myytävänä. Vastaus on kumpaankin ei. Eksoottisin ruokakokemuksemme oli aasinliha, joka oli erittäin maukasta! Ruokakaduilla katselimme kyllä suurella mielenkiinnolla erilaisia ötökkävaihtoehtoja, mutta lopulta niidenkin maistelu jäi väliin. Ei siksi, että ne olisivat olleet ällöttäviä, ei vain ollut hyvää hetkeä maistella matoja tai skorpioneja.
Kulutimme kyllä paljon aikaa Wangfujingin ruokakadulla haistelemassa mitä erilaisimpia ruokien tuoksuja ja ihmettelemässä mitä mikäkin mahtoi olla. Yksi ominaispiirre kiinalaisessa ruoassa on: viismauste. Sen haju leijui kaikkialla ja sitä laitettiin mielellään kaikkeen syötävään. Yksi ruokakokeilu meidänkin piti jättää kesken, sillä ostamamme tofu haisi niin voimakkaasti suoraan sanottuna oksennukselta, ettei mausta voinut päätellä mitään… Muutoin kaikki ruoat olivat kerrassaan loistavia! Testailimme katuruokia, kävimme hotpot-pikaruokalaketjussa ja paikallisissa ravintoloissa. Lempiravintolaksemme muodostuikin heti ensimmäisen käyntikerran jälkeen hotellin viereinen 24/7 auki oleva nuudelibaari, jossa valtavan kokoinen lautasellinen nuudelia maksoi vain pari euroa.
Aina emme tietenkään tienneet, mitä suuhumme laitoimme. Menut olivat kiinaksi ja ainoa yhteinen kieli tarjoilijan kanssa oli elekieli. Niinpä katselimmekin ympärillemme mitä paikalliset söivät, ja osoittelimme heidän annoksiaan. Jos hyvin kävi, menussa oli kuvia, joten tiesi tilaavansa nuudelia tai riisiä. Lihasta ja kasviksista sen sijaan ei sen tarkempia tietoja ollut, päälle päin pystyi päättelemään mitä söi.
Katuruoista lemppareiksi nousivat kuumien kivien päällä paistetut, mausteseoksella kuorrutetut makkarat sekä kiinalainen tortilla. Tuli sitä syötyä myös dumplingseja, bataattia ja erilaisia vartaita. Jälkkäriksi maistuivat sokerissa dipatut orapihlajamarjat tai tulista ruokaa tasapainottava kiinalainen kookosjogurtti.
Hotellimme aamupalalla oli toki tarjolla länsimaalainenkin vaihtoehto, mutta me jätimme voileivät ja murot sivuun ja söimme kiinalaisittain nuudelikeittoa heti aamutuimaan. Tarjolla oli myös kaikkea höyrytetyistä kasviksista erilaisiin paistettuihin riiseihin ja nuudeleihin. Makeannälkäisille oli fritattuja taikinapalleroita ja tuoreita hedelmiä. Vaikka alkuun “oikean” ruoan syöminen aamupalaksi tuntui oudolta, siihen tottui yllättävän nopeasti. Kotona emme ole kuitenkaan tapaa jatkaneet…
Koska halusimme ottaa lomallamme kaiken ilon irti kiinalaisesta ruoasta ja siihen tutustumisesta, osallistuimme myös kokkikurssille. Olimme jo etukäteen selvittäneet kursseja järjestäviä yrityksiä, ja parhaimmat arvosanat sai kiinalaista kulttuuria edistävä keskus The Hutong. Nimensä mukaisesti paikka sijaitsee Wangfujingin lähellä hutongeissa, jonne ei ilman saatuja ohjeita olisi niin vain löytänytkään. Harmillisesti kurssimme oli illalla, joten emme pimeyden takia päässeet näkemään hutongin sisäpihaa sen tarkemmin.
Kokkikursseissa oli runsaasti valinnanvaraa niin dumplingsien valmistuksesta katuostoksien tekemiseen. Hintataso oli suhteellisen korkea (n. 45e/hlö), mutta toisaalta opetus oli erinomaista ja lähes kolme tuntia kestävä kurssi osoittautui lopulta täysin hintansa väärtiksi. Ja mikä tuuri meillä kävikään, sillä olimme tuon illan kurssin ainoat osallistujat; saimme siis yksityistunnin normaalihinnoilla.
Kurssimme nimi oli knife skills, eli ruoanlaitossa keskityttiin erityisesti veitsen käsittelyyn. Aasialaisessa ruoanlaitossa käytettävä veitsi ei edes vedä vertoja tavalliselle kokonsa vuoksi, sillä kasviksia pilkkoessa alkoi käsikin jo puutua veitsen kannattelusta. Valmistimme ruoaksi kanaa ja perunoista tehtyä lisuketta sekä tulista kurkkusalaattia. Meille kummallekin kanan renssaus (eli luiden poisto) oli uusi ja opettava kokemus, jota sittemmin on harjoiteltu kotonakin lisää. Myös perunoiden käyttö nuudeleiden sijasta oli hyvä vinkki!
Otimme yksityistunnistamme kaiken ilon irti ja kyselimme paljon kiinalaisesta kulttuurista ja elintavoista opettajaltamme Yaolta. Normaalisti tällaiseen ei välttämättä olisi ollut aikaa, sillä kursseilla saattaa olla lukuisia osanottajia ja opettajien aika menee ihmisten neuvomiseen ja avustamiseen. Meillekin veitsen käyttö tuotti välillä hankaluuksia, mutta opimme oikean tekniikan ja uusia tapoja mm. sipulin pilkkomiseen. Lähtiessämme saimme vielä mukaan reseptit kiinalaisine raaka-aineineen. Kotonakin olemme päässeet hyödyntämään oppejamme, vaikka eipä se ruoka tietenkään niin hyvältä maistu kuin paikan päällä! Onneksi Suomessakin on kuitenkin runsaasti aasialaisia ruokakauppoja, joista oikeanlaisia raaka-aineita löytyy helposti.
Jos suunnitteilla on perehtyä paremmin aasialaiseen ruokakulttuuriin paikan päällä, The Hutong on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka! Muutoinkin kiinalainen ruokakulttuuri ei tuottanut meille pettymystä, vaan päinvastoin innosti meitä entisestään aasialaiseen ruoanlaittoon.