Viikonloppu Ahvenanmaalla

Suomen kesä on ollut tänä vuonna harvinaisen vähäluminen mutta sitäkin sateisempi, eikä juhannussää perinteiseen tapaan näyttänyt yhtään edellisiä vuosia lupaavammalta. Yritimme kovasti kytätä äkkilähtöjä pitkäksi viikonlopuksi ulkomaille, mutta ilmeisesti niin tekivät kaikki muutkin suomalaiset, sillä hinnat eivät laskeneet pilvistä alas ollenkaan. Vesisateessakaan emme kuitenkaan halunneet keskikesän juhlaa viettää, joten sääkarttoja aikamme tutkittuamme päätimme suunnata Ahvenanmaalle. Onhan sekin jo melkein kuin ulkomailla olisi!

Olimme ajelleet Turkuun yötä vasten, joten valitsimme siellä yösijaksemme puskaparkin Ruissalosta. Tarkoituksemme oli ensiksi kierrellä Turun saaristoa ja siitä jatkaa lauttoja pitkin Ahvenanmaalle. Saariston rengastie on meidän suosikkejamme kotimaanmatkailussa, sillä meren läheisyydessä on sitä jotain mieltä rauhoittavaa. Kielen vaihtuessa ruotsiksi ja talojen ja kylien muututtua yhä idyllisemmiksi tuntuu, kuin olisi jo poistunut Suomesta. Nähtävää riittää niin majakoista historiallisiin kirkkoihin ja mielenkiintoisiin museoihin ja kahvitauolle pääsee merimaisemiin missä vain.

Lopulta pääsimme Korppooseen, josta lähtisi lautta Ahvenanmaan Kökariin. Ex tempore -reissulla kun olimme, emme olleet varanneet mitään siirtymämatkoja minnekään (eikä suoraan sanottuna varaaminen edes tullut mieleen, kai niitä lauttoja nyt tiuhaan menisi!). Kaiken lisäksi oli juhannusaatto, joten meille iski hetkellinen epätoivon tunne siitä, että ehkä saaristoreissu jäisikin väliin. Juuri näitä tilanteita varten pitäisi joskus suunnitella asioita etukäteen… Ryhdyimme selailemaan lautta-aikatauluja ja siinä vaiheessa iski toinen epätoivo. Jonkun olisi syytä kertoa Ålandstrafikenille, että aikatauluja ja lauttainfoja on hyvin vaikea tulkita! Vaikka mekin olemme ulkomailla liikkuneet paikasta toiseen kieltä tai kirjaimiakaan ymmärtämättä, tuotti Manner-Suomesta poispääseminen suurempia ongelmia kuin Pekingin metrokartat. Varsinkin, kun aikatauluja yritti kännykän ruudusta tihrustaa samalla karttaa selaillen. Meitä kuitenkin lykästi siinä, että juhannuksen johdosta illaksi oli ylimääräinen kuljetus Kökariin ja saimme kuin saimmekin varattua paikat lautalta.

Parin tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme idylliseen Kökariin. Tarkoituksenamme ei ollut kuin viettää yö saarella ja jatkaa siitä ensimmäisellä aamulautalla Långnesiin. Satamassakaan ei kuitenkaan viitsinyt odotella, joten kiersimme saaren ympäri. Kiitos Suomen yöttömien öiden, saimme yöaikaankin maisemista jotain irti!

Långnesiin saavuttuamme vaihdoimme samantien sunta Maarianhaminaan. Meiltä kummaltakin oli kulunut jo vuosia viime visiitistä, joten ylipäätään matka Ahvenanmaalle oli hyvin tervetullut. Koska Mikkoa kiinnostaa suunnattomasti kaikki laivoihin liittyvä, suuntasimme ensimmäisenä kohti merenkulkumuseota. Laivojen historiasta tietämättömällekin museo oli mielenkiintoinen, sillä merenkulun historiassa on Suomellakin paljon kerrottavaa. Tutustuimme entisiin kapteenin hytteihin sekä ihmettelimme laivojen varusteluja. Ei ihme, että museo oli valittu vuoden parhaaksi vuonna 2016!

Jatkoimme historiapainotteista kierrostamme Bomarsundin linnoituksen raunioille. Oolannin sodassa tuhoutunutta linnoitusta ei koskaan päästy rakentamaan valmiiksi, mutta piirustukset sen alkuperäiselle suunnitelmalle olivat massiiviset. Päälinnoituksen raunioiden ympärikävelykin vei jo aikaa (halkaisija oli kilometrin pituinen), puhumattakaan pitkälle jatkuneista muista linnoituksen osista. Yhteensä raunioiden pinta-alaa on 870 hehtaaria, joten siitä voi päätellä venäläiskeisarin suuruudenhulluuden (historiallisilla johtajilla se taisi olla tapa…). Britit ja ranskalaiset ehtivät kuitenkin estämään valtavan kompleksin valmistumisen pommittamalla sen maan tasalle.

Ettei juhannuksemme olisi täysin mennyt historian muisteluun, osallistuimme illalla perinteiseen juhannussalon nostamiseen Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, Kastelholman linnan kupeessa. Itse asiassa olimme kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä olimme paluumatkalla Bomarsundista ja havaitsimme ihmisvyöryn ulkoilmamuseoon. Juhannussalot olivat toki kuuluneet alkuperäiseenkin suunnitelmaamme, mutta itse juhlaan osallistuminen oli piste i:n päälle!

Emme kumpikaan ole tainneet lapsuuden jälkeen käydä suomalaisissa perinnejuhlissa, joten juhannusjuhlat Ahvenanmaalla olivat kiva piristys reissuun! Paikallisia ja turisteja kokoontui runsain joukoin ulkoilmamuseoon, ja kuulumisia vaihdettiin monellakin kielellä. Jopa juhannuspuhe tuli neljällä kielellä, josta olimme kovinkin yllättyneitä. Salon nosto oli todellinen spektaakkeli ja selvästi hyvin vaalittu perinne. Noston jälkeen luvassa oli vielä laulua, piirileikkejä salon ympäri ja tanssia, mutta tässä vaiheessa päätimme vähin äänin häipyä pois.

Olimme varanneet seuraavaksi päiväksi tutun Finnlinesin laivan Långnesista Naantaliin, ja meillä oli siis vielä ilta aikaa tutustua pääsaareen. Jatkoimme Eckeröhön, jossa leirintäalueita ohittaessamme törmäsimme jo tutumpaan suomalaiseen juhannusjuhlintaan. Me emme tosiaan olleet varanneet yösijaa mistään, eikä ympäröivä juhlahumu houkutellut meitä leirintäalueillekaan. Ja näkyivätpä ne olevan ihan täynnäkin. Puskaparkkejakaan ei Ahvenanmaalta tuntunut liiemmin löytyvän, joten lopulta päädyimme yöksi Långnesin satamaan – ja mikäs siinä yöllisiä risteilyalusten satamakäyntejä seuratessa!

Seuraava päivä alkoikin sateella, joka ei laantunut edes kotiin tullessa. Onneksi meillä oli kuitenkin kassi täynnä ahvenanmaalaisia herkkuja aina saaristolaisleivästä Taffelin sipseihin. Oli hyvä päätös lähteä Ahvenanmaalle, ja varmasti tulemme jatkossa matkailemaan kotimaan saaristossa useamminkin – nyt kun lauttojen aikataulutkin ovat tuttuja!