Vaikka olemme Ranskaa kolunneet ristiin rastiin, Alpit ovat olleet tähän asti se punainen vaate matkoillamme. Edellisillä autoilla olisi ollut turhan riskialtista lähteä jyrkille ja mutkaisille teille, sillä edessä olisi ollut joko jarruremontti tai sileät renkaat. Nyt kun allamme oli uusi auto ja vielä uudemmat (Nokian Hakkapeliitta CR3) renkaat, uskalsimme jo suunnitella vaihtoehtoisen ajoreitin pohjoisesta Välimeren rannikolle. Ja kyllähän se kannatti, näimme nimittäin taas Ranskan uusin silmin!
Alkuperäinen suunnitelmamme oli edetä Annecyn kautta Chambéryyn, mutta jouduimme yötä myöden vaihtamaan reittiämme lennosta. Ilmeisesti nimittäin kaikki muutkin karavaanarit olivat löytäneet Annecy-järven tähän vuodenaikaan, sillä sen lähistöltä ei löytynyt yhtä ainoakaan matkaparkkia, jonne olisimme mahtuneet. Käytimme oljenkorsiamme erilaisia kännykkäsovelluksia parkkipaikkoja etsiskellen, mutta kaikki varteenotettavat yöpymispaikat olivat täyteenahdettuja. Niinpä poikkesimme sivuraiteille reitiltämme päätyen Albertvilleen. Kaupunkiin olisi ollut kiva tutustua, mutta pikaisen googletuksen jälkeen edes TripAdvisor ei kertonut entisestä olympiakaupungissa löytyvän mitään ihmeellistä. Yrityksistään huolimatta Albertville siis on pysynyt teollisuuskaupunkina – tosin näillä seuduilla turisteista ei luulisi olevan pulaa!
Aamulenkillä Susanna kuitenkin bongasi matkaparkin vierestä Conflansin keskiaikaisen kaupungin, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa. Koska ranskalaisille historiaa on kaikkialla, ei Conflansinkaan vanhasta kylästä juuri missään kerrota. Varmaa on vain, että kylä on 700 vuodessa ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista.
Albertvillesta lähdimme jatkamaan matkaa kohti Chambérya, mutta päätimmekin jäädä jo matkan varrelle Bourget-järven rannalle. Chambéryssa olisi ollut historiallisia nähtävyyksiä, mutta ihastuimme jo edessä siintävään järvimaisemaan sen verran, että oli turha jatkaa eteenpäin (emmekä myöskään halunneet toistaa edellisillan hakuammuntaa yöpaikan suhteen).
Bourget-järven varrella on tarjolla monenmoista aktiviteettia aina kanoottiajeluista veneen vuokraukseen. Kirkasvetinen järvi on muisto jääkaudelta, jonka lopulla se syntyi Alpeilta sulaneesta jäästä. Koska osittain Sveitsin puolella sijaitsevaa saman syntyperän omaavaa Genevejärveä ei täysin ranskalaiseksi voi laskea, on Bourget-järvi Ranskan suurin luonnollinen jäistä sulanut järvi. Vaikka me suosimme aina reissuillamme merimaisemia, sai Savoijin seutu upeine vesistöihin meidät helposti puolelleen. Bourget-järven ympäristön ilmasto on sijainnistaan huolimatta myös yllättävänkin leuto – aurinko paistaa siellä vuodessa huomattavasti enemmän kuin Pariisissa, eikä luntakaan ole kuin 20 päivänä vuodessa!
Löysimme leirintäalueen Le Bourget-du-Lacin kylästä aivan järven rannalta, ja vaikkemme rantaviivapaikkaa onnistuneetkaan saamaan, olimme hyvinkin tyytyväisiä ympäröiviin maisemiin. Koska säätkin hellivät meitä, kävimme vielä pulahtamassa kirkkaansiniseen veteen ja ihastelimme auringon katoamista vuorten taa. Parinkymmentä euroa yöstä keskellä vuorimaisemia oli ihan hyvä hinta kämppärille – vaikka sesonkiaikaan ulkopuolella oltiinkin.
Jos olisimme oikein reippailleet, olisimme voineet pyöräillä Chambéryyn, sillä kämppäriltämme oli suora pyöräreitti 10 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin. Jotain oli silti jätettävä seuraavaakin reissua varten, joten tutustuimme vain lähinähtävyyksiin, joista tärkeimpänä oli Savoijin kreivi Thomas II:n linna – tai lähinnä sen rauniot. Aikoinaan Savoijin kreivit ja herttuat hallitsivat tätä alppialuetta suvereenisti, mutta sittemmin titteleistä on luovuttu ja hallitsijasuku on jakautunut niin Italiaan, Sveitsiin kuin Ranskaankin. 1500-luvulla kreivisuvun muuttaessa Torinoon jäi Le Bourget-du-Lacin linna niille sijoilleen ja vaihtoi sen jälkeen omistajaansa tiheään tahtiin. Kaupunki osti linnan itselleen vasta viime vuosituhannella ja edelleen kymmeniä vuosia myöhemmin restauroi sitä, mitä linnasta on jäljellä.
Aikoinaan keskellä metsästysmaita sijainnut kreivien koti on oikeastaan enää vain kasa kiviraunioita keskellä tiheää metsikköä. Kuten mainittu, Ranskassa historiaa riittää niin paljon, ettei yhdellä linnalla ole enää laajemmassa mittakaavassa merkitystä. Suuri osa maan merkittävimmistäkin nähtävyyksistä on lisätty virallisesti historiallisiin kohteisiin vasta 1980-90 -luvuilla.
Le Bourget-du-Lacissa olisi hyvin voinut viettää enemmänkin aikaa, jos sitä vain olisi riittävästi ollut. Meidän täytyi kuitenkin jatkaa matkaa eteenpäin, kohti seuraavaa upeaa alppimaisemaa.
