Laventelipelloilla Provencessa
Normaalisti vietämme lomiamme sesonkien ulkopuolella, sillä tyypilliseen suomalaiseen tapaan tykkäämme reissata rauhassa ja välttää ruuhkia. Lisäksi pahimman sesongin aikaan (heinä-elokuussa) matkustamiseen saa budjetoida lähes tuplasti normaalin verran, kun niin kämppärit kuin laivatkin ottavat vuodenajasta kaiken irti.
Tänä vuonna meille kuitenkin osui parin viikon tauko kesäkuulle, ja mihin muualle sitä silloin suunnistaisi kuin Ranskan parhaimpaan turistikeskittymään Provenceen! Nyt ei puhuta Rivierasta ja Välimeren rannoista, vaan Provencen ytimestä Luberonista, vuoristomaisemissa. Aikaisemmin täysin maalaisseutuna tunnettu Luberon tulvahti täyteen turisteja brittikirjailija Peter Maylen ansiosta, ja kirjoja lukeneille seutu viliseekin tuttuja paikkoja. Vaikka matkailu Provencen vuoristossa onkin suosiossa, on seudulla silti säilynyt autenttinen vanhan ajan tunnelma. Kylät ovat edelleen pieniä ja idyllisiä ja uusista taloista rakennetaan identtisiä 1800-luvun talojen kanssa (tähän on jopa olemassa tarkat säännöt!). Provencessa aika siis todellakin pysähtyy!
Laventelin ystävinä päiväretkikohteeksemme valikoitui monille enimmäkseen kuvista tuttu Sénanquen luostari, Abbaye de Sénanque. Luostariin on paras suunnata Gordesin kylän läpi, josta näköalamaisemat ovat mielettömät. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että parkkipaikkoja kylästä on vaikeahkoa löytää – varsinkin matkailuautolle! Mekin heitimme muutamat U-käännökset ennenkuin paikka vapautui. Mutta oli se sen arvoista!
Koska Vauclusen vuoriston ympäröivän Gordesin suurin turistinähtävyys on kylä itsessään, jatkoimme näköalojen ihailun jälkeen kohti Sénanquen luostaria. Tie Sénanqueen lienee luostarin perustamisajoilta 1100-luvulta, ja kapea vuoristotie tuokin oman jännittävyytensä matkaan! Vaikka vuoristoa noustaan melkoinen matka ylöspäin, luostari sijaitsee kuitenkin laaksossa eristyksissä muulta asutukselta. Luostarin historia tosiaan on jo lähestulkoon tuhatvuotinen, mutta vielä tänäkin päivänä siellä asustaa vielä muutama munkki, jotka pitävät huolta laventelipelloistaan sekä tarhaavat myös mehiläisiä. Jos Sénanqueen haluaa mennä omintoimin vierailemaan, kannattaa sinne suunnata jo heti aamusta, sillä munkkien rauhan takaamiseksi omatoimiset vierailut (luostarin sisällä) eivät enää puolenpäivän jälkeen onnistu. Opastettuja turistikierroksia sen sijaan on pitkälle iltapäiväänkin asti.
Turistikierrokselle sisteriläisluostariin pääsee alle 10 eurolla, mutta moni omatoiminen matkailija (meidän tapaan) kävi vain ihastelemassa luostarin pihaa ja tutustumassa luostarin kauppaan, josta voi ostaa ehtaa munkkien laventelihunajaa ja laventelista muutoinkin kaikkea joka lähtöön. Jos oleskelu Sénanquessa houkuttelee enemmänkin, järjestetään siellä myös retriittejä tavallisille tallaajille. Jos sen sijaan saavut paikalle vain kuvaamaan kirkkaana hehkuvia laventelipeltoja, vierailu kannattaa ajoittaa heinäkuusta elokuun alkuun. Tällöin laventeli on täällä täydessä väriloistossaan.
Sénanquen jälkeen poikkesimme vielä laventelimuseossa Coustelletissa. Ellei satu olemaan älyttömän kiinnostunut laventelista ja sen historiasta, kannattaa museossakin vierailu jättää vain pihalla olevien kukkien kuvaamiseen – pieni museo oli selvästi turisteille tehty ja meiltä jäi lähinnä rahastuksen maku suuhun. Museokaupasta voi ostaa laventeliöljyä 30 euron hintaan, tai sitten hankkia saman öljyn kymmenen kertaa halvemmalla Intermarchésta. Positiivista oli kuitenkin se, että museon työntekijät puhuivat sujuvasti monia kieliä ja audio-guidetkin taipuivat kymmenellä kielellä.
Laventelimuseoita itseasiassa löytyi seudulta useampiakin, mutta onko tuo ihme, sillä siitähän Provence on ennenkaikkea tunnettu. Kukkaa on käytetty satoja vuosia hyödyksi muun muassa kylpyöljynä (josta laventelin nimikin tulee), saippuana, mausteena ja tuoksuna. Onpa siitä maininta jopa Raamatussa! Ranskassa laventelia alettiin käyttämään keskiajalla tuoksuna ja lääkkeenä, mutta tänä päivänä voit ostaa (varsinkin Provencessa) mitä vain laventelinmakuisena tai -tuoksuisena. Eipä kukkaa siis ihan turhaan kutsuta Provencen siniseksi kullaksi – niin paljon se alueelle tuo turisteja ja sitä myötä rahaa.
Laventelia toki kasvaa muissakin maissa (suotuisissa olosuhteissa), mutta Provencella on silti maailmanlaajuisesti merkittävä osa laventelinviljelyssä. Alueella on parhaat lähtökohdat laventelinkasvatukseen, sillä kasvi viihtyy kuivassa maaperässä ja kuumassa ilmastossa. Saisimmekohan mekin takapihallemme laventelipeltoa kukkimaan, jos oikein yrittäisimme..?